#263 Junnutiimille omistettu päivä

26. päivä lauantaina kävin Namun kanssa maastossa. Tamma oli kuitenkin ihan mahdottoman menossa, joten lyhyestä ja kevyestä lenkistä venyikin vähän pidempi ja rankempi kierros. Toisaalta oli hauska laukata vesilätäköistä kuran roiskuessa, tuo tamma tykkää siitä niin paljon! ♥

Tämän pohjalta olikin sitten hyvä lähteä sunnuntaina Junnutiimin valmennukseen, ja muuhun oheistoimintaan siinä samassa. Aamulla olin kerrankin aika ajoissa valmiina, vaikka jossain kohden ne minuutit taas hupenivat ja Somerolle päästyämme heitin hevosen vain nopeasti karsinaan ja suuntasin eläinlääkäri Anna Rupposen pitämälle luennolle hevosen hoitamisesta ennen ja jälkeen ratsastuksen. Luennolla ei aivan kauheasti tullut varsinaisesti uutta asiaa, mutta omatunto kyllä kolkutteli niin varusteiden puhtaudesta puhuttaessa, kuin ihan siitä kuinka tallissa ei saisi olla kiire ja hevonen pitäisi harjata huolellisesti.. Löytyi toki niitäkin kohtia, joissa ihan tietoisesti olen jo kauan ottanut riskin, kuten jättänyt hevosen vapaaksi varusteet päällä tai lähtenyt kesken kuntoon laiton käymään sisällä. Ja vaikka näissä on omat riskinsä enkä suosittele kenenkään toimivan tällä tavoin, en aio itse kotona tapojani muuttaa koska... Ei ole mitään järkevää perustelua, mutta laiskuus lienee varsin kattava sana. Sitä tulee mentyä sieltä mistä aita on matalin.

Luennon jälkeen Helena piti kolme tuntia valmennuksia, joista itse olin keskimmäisessä. Siispä katselin niin ensimmäisestä kuin viimeisestäkin valmennuksesta pätkiä, joidenka jälkeen ohjelmassa oli vielä seuraavan päivän kisaradan rakennus. Siellä oli porukkaa aivan mielettömästi, joten suurimmaksi osaksi sai pyöriä keskellä maneesia miettien, tarvitaanko siellä edes oikeasti apua. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni pesin ja kiillotin esteitä sienellä.. Päivän päätteeksi meidän piti pitää vielä kokous, mutta sen peruuntuessa soitin äitini paikalle ja pakattiin hevonen kyytiin ja ajettiin kotiin muutamaksi tunniksi nukkumaan. 

© Pinja Palm

© Pinja Palm

Nyt kuitenkin vähän tarkemmin tähän ratsastuspuoleen. Minulta jäi siis joulukuussa väliin estevalmennus, joten tämä oli nyt sille korvaava hyppykerta. Kuten usein aiemminkin ennen kisoja, otimme ratsastuksen vähän rataharkkamaisesti. Ensin itsenäinen verryttely, sitten verkkahypyyt pystylle ja okserille, joidenka perään sitten itse rata. Minähän hyppäsin maanantaina 60 ja 80cm, joten nyt valmennuksessa hyppäsin noin 70-80cm radan.

Namu oli alusta saakka ihan ok ratsastaa. Se malttoi yllättävän hyvin ja sain sitä siirrettyä hieman ulkoavuille. Ihan alkuun tein ravissa vähän pohkeenväistöjä ja sitten keskityin lähinnä volttaamaan. Laukassa tein ensin vähän ympyrällä työskentelyä ja sitten otin pari pitkää sivua reippaammassa kevyessä laukassa, ja ihme kyllä ennen kulmaa sain hevosen myös takaisin helposti. 

Meitä oli samaan aikaan hyppäämässä viisi ratsukkoa, eli tilaa oli ihan hyvin. Esteiden korkeus vaihtelikin sitten hevosen ja ratsastajan mukaan aina pienistä 40cm sinne "suuriin" 80cm esteisiin. Tämäkään ei kuitenkaan verryttelyssä aiheuttanut suurta hämmennystä, kun pienempää hyppäävät vain lopettivat hyppäämisen kun esteet nousivat. Tamma oli mukavan vastaanottavainen ratsastaa ja verryttely sujui ilman sen kummempia ongelmatilanteita. Sitten saikin aika kauan kävellä, ennen kuin tuli meidän vuoromme hypätä rata.

Hehe, no comment.. © Pinja Palm

© Niina Suomela

Ennen kuin rata edes alkoi sain oikeastaan herätellä Namua vähän maiskauttamalla, sillä se oli jo niin nukahtanut kaikesta odottelusta :D Ensimmäiselle esteelle tultiin ihan rauhassa, vähän kaula jäi vinoon ja paikka ihan vähän lähelle, mutta muuten hypyssä ei ollut mitään ihmeellistä. Kakkoselta Namu singahti suoraan eteenpäin samalla tavalla kuin verkassa, mutta ihan näppärästi se siitä tuli kuitenkin okserille kun tajusi mihin ollaan menossa.

Sitten alettiinkin päästä kunnolliseen rytmiin, jolloin neloselle ei ollut mitään ihmeellistä. Paitsi tietysti se, että minun pitäisi lopultakin oppia ihan oikeasti rentouttamaan se sisäkäsi. Portti aiheutti Namulle aivan hetken kestäneen epäuskon, mutta siitä mentiin kuitenkin helposti yli. Pitkällä lähestymisellä kuudennelle esteelle yritin saada Namua siirrettyä takaisin ulko-ohjalle, siitä tuo sisäpohkeella naputtelu. Se onnistuikin ihan hyvin, jolloin kaarre seitsämännelle oli vähän helpompi ratsastaa.

Kaiken kaikkiaan rata meni siis hyvin ja sujuvasti, ja sekä Helena että minä olimme tyytyväisiä. Loppuravailin Namun kanssa maneesissa hetken aikaa ja kun muut menivät hoitamaan hevosiaan sisälle suuntasimme me tamman kanssa vielä kentälle - olihan siellä kivoja suuria vesilätäköitä! :D Hoidin heppasen koko reissun ajan ulkona trailerilla, jolloin minun ei tarvinnut raahata tavaroita sisälle. Oli muuten helppoa, vaikka hieman tuulinen sää vähän haittasikin elämää (loimet ja satulahuovat meinasivat lähteä lentoon :D) ja myös kuljetukset lastauksineen sujuivat hienosti. Kerta kaikkiaan siis todella onnistunut päivä ja reissu!

Ei ole korkeus ongelma.. © Niina Suomela

Ensimmäiset videot kuvannut Tinja Mäki, viimeiset Pinja Palm, kiitos!
linkki