#285 Laiskuus iskee lomalla

Nimittäin bloggaamisen lisäksi myös ratsastukseen. Näin ainakin voidaan todeta, kun vilkaisee kalenteria ensimmäisen kuluneen lomaviikon ajalta. Tai olihan se ensimmäinen sunnuntai aktiivinen, mutta sitten se iski, saamattomuus. Kirjoittelen tuosta neljän ratsun ja kuuden hoidettavan päivästä vielä myöhemmin, mutta muuten tähän postaukseen tuleekin sitten kaikki hevostelut loman alkamisesta aina tähän päivään saakka.

Koko loma alkoi oikealla pahan onnen videopostauksella. Ensinnäkin väliaikaisella puhelimellani ei selvästikään kuvata hyvälaatuista, kunnolla toimivaa tai valoisaa videota, missä äänet toimisivat kunnolla. Siitä ei myöskään siirretä videoita tietokoneelle normaalisti, vaan jouduin lähettämään joka ikisen erikseen bluetoothilla ja se jos joku on hidasta ja hermoja raastavaa. Lopuksi vielä latasin videon ja kirjoitan tätä postausta mummolassa, jossa ei tietysti ole wifi-yhteyttä. Niinpä puhelimesta jaettu netti vie hurjasti lisää aikaa ja hermoja, joten tuossa alla nyt vain teille se harmaita hiuksia aiheuttanut kaikkien aikojen surkein my day.

linkki

Nyt Namulla onkin ollut jo viikon verran kengät melko lailla kilisemässä jaloista (hienosti hoidettu taas tämä kengittäjän pyytäminen paikalle ajoissa, hyvä Emilia!), joten on pitänyt ottaa melko lailla rauhallisesti irtokenkien välttämisen toivossa. Siksi kävimme 7. päivä toista kertaa pienellä pyörälenkillä. Vaikka ensimmäinen reissu sujuikin yli odotusten, oli tämä toinen aika kaukana siitä. Narun päässä oli vuoroin leijaileva vuoroin jumittava otus, joka koki myös tarpeelliseksi pelätä traktoria enemmän kuin koskaan. Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen siitä, että on oppinut tässä parin vuoden aikana tuntemaan tuon hevosen melkoisen hyvin, joten tuonkin tilanteen näin jo niin kaukaa että ehdin hyvin varautua, eikä siis mitään sattunut. On se välillä niin hölmö eläin...

Samana päivänä pääsin leikkimään jälleen poniratsastajaa Taavin selkään kun lähdin Reetan ja Laikun maastokaveriksi. Kuljimme kivaa reittiä pitkin, joskin tien pohjat eivät kengättömälle parhaat olleetkaan. Siksi Taavin voisikin taas lyödä kenkään, jos vain siihen löytyy kiinnostusta ;) Oli todella rentouttavaa olla pitkästä aikaa sen järkkymättömän rauhallisen hevosen selässä, missä pystyi pelottavat asiat kohtaamaan ilman pientä paniikkia ja laukkapätkätkin painelemaan pitkällä ohjalla. Eiköhän sitä jatkossakin eksytä maastoon, jos vain seura vielä kelpaa :D

Viimeisimpänä tässä on torstain kävelylenkki, kun kävimme Namun kanssa suorittamassa päivän urheilusuorituksen kolmen kilometrin tallustelun merkeissä. Meno olikin pääasiassa ihanan rentoa, vaikka niin pieniä kuin isojakin vaaleita palluroita (eli siis lampaita ja pyöröpaaleja) piti jäädä ihmettelemään hyväksi toviksi. Vaikka tamma onkin maasta käsiteltäessä ihanan rento ja rauhallinen, niin hetken aikaa narun päässä meinasi olla leijaileva lihapulla kun päädyimme seurailemaan ihanien pikkukaritsojen iltaralleja. Siinä kohtaa kamera olisi ollut kova sana, aivan ihania pikkuisia!

Laitetaan nyt vielä loppuun ääniraidallinen video kahdesta penkin alle menneestä kavalettikerrasta, joihin minulla ei oikeastaan ole mitään lisättävää. Videolla ne suurimmat fiilikset, mutta lyhyesti sanottuna jännittynyttä kaahailua ja jos ei menty eteen niin sitten ylös.

linkki