Viime viikon sunnuntai se vasta mielenkiintoinen päivä olikin! Ensinnäkin harvemmin kisoihin lähdetään iskän kanssa, tai ainakaan niin että riittää hyvin kun herää kymmeneltä ja lähtee ajelemaan kahdeltatoista. Ikinä aiemmin ei ole ratsureimaa seisotettu myöskään trailerissa, mutta nyt kun paikan päällä oltiin ajoissa ja kisat olivat aikataulusta myöhässä katsottiin järkevämmäksi pitää hevonen kopissa pari tuntia. Vasta viimeinen puoli tuntia oli pollesta tylsää aikaa, mutta muuten sen uskalsi hyvin jättää vahtimattakin ja kaikki sujui hienosti.
Vasta radankävelyn jälkeen otimme hevosen ulos eikä kuntoon laittamisessa sitten kovin montaa minuuttia mennytkään. Selkään hypättyäni ehdin kävellä hieman ja sitten pääsikin sujuvasti verryttelemään. Koska kenttä oli niin märkä oli maneesi jaettu kahteen osaan, toisessa siis itse kilpailusuoritus ja toisessa verryttely. Siksi tilaa ei ollut kovin paljoa, mutta loppujen lopuksi meillä ei ollut mitään ongelmia mahtua. Verryttelyssä tamma oli ihan kamalan jännittynyt. Se on ennenkin mennyt ihan sekaisin tilanteesta, jossa muut hevoset hyppäävät ja laukkaavat kun se vasta tulee, ja luulen, että nyt myös pieni tila lisäsi tätä fiilistä hevoselle. Ravailut sujuivat ihan ok ja laukassakin vielä pärjättiin, mutta sitten kun tavalliseen tapaani yritin hypätä sitä mitä tarjolla oli, ottikin hevonen vähän yllättäen stopin. Toki este oli valkoisista puomista ja tilanne edelleen tamman mielestä ahdistava, mutta tuli se silti vähän yllätyksenä, ja siinä kohtaa kieltämättä kävi jo mielessä, että mitähän tästäkin tulee. Katselin jo rataa sillä mielellä missä on pelottavia esteitä, mutta ei sitä ongelmaa pysähtymisestä sitten enää onneksi kuulunut.
Helena laski esteen pieneksi ja tulimme sen aika monta kertaa, sillä hypyt olivat enemmän ja vähemmän jännittynyttä räpellystä edelleen. Kisakorkeudella olevalle okserille sentään tuli ihan kivoja hyppyjä ja mitä enemmän hyppyjä tuli alle sitä enemmän tamma vähän rentoutui. Kyllähän se edelleen juoksi alta ja oli huono, mutta sen kanssa alkoi pärjäämään. Radalle lähteminen oli silti aika ristiriitaisissa fiiliksissä, sillä tamma tosiaan tuntui siltä, että johonkin stopataan tai sitten mennään täysillä seinästä läpi.
Radan kävelyssä pistin merkille muutaman vaikeamman kohdan. Laineokseri, joka oli sekoitus sinisiä ja pahoja valkoisia puomeja ja erityisesti sen jälkeinen käännös vasemmalle. Videollakin vielä näyttää että tilaa olisi, mutta ensimmäisellä kerralla oli muuten hilkulla että ylipäätään kääntyi. Uusintaan olin leikitellyt ajatuksella ratsastaa superlyhyet tiet, jolloin ehdottomasti vaikein kohta olisi toisiksi viimeinen pysty ja sitä seuraava kääntyminen oikealle. Kävin myös näyttämässä tuomarin suojana olleet pelottavat possut tammalle, vaikka eiväthän ne siitä niin kovin pelottavia olleet.
Lähtömerkin saatuamme se oli sitten menoa. Pari ensimmäistä estettä meni vielä jännittyneissä fiiliksissä, mutta sitten meno alkoi rentoutua ja sujua paljon paremmin. Teimme aivan varmasti jälleen kaksi parasta rataa, muita onnistuneita ovatkin olleet Someron junnumestaruus ja Paimion 80cm, niissä olemme todellakin tehneet parhaamme ja pärjänneet samalla mukavasti. Perusrata alkoi helpolla pystyllä, josta oli mukavasti tilaa matkustella seuraavalle esteelle. Meno oli ihan rauhallista, vaikka Namu olisi mielellään mennyt kovempaakin. Silti se ei tuntunut kädelle yhtään raskaalta, kokeili vain ajoittain saako mennä. Kolmosella jäin itse vähän jälkeen, mutta muuten siihen tuli tosi kiva hyppy. Nelonen olikin sarja, ja pitkästä aikaa sekin meni vaivattomasti. Tykkään niin paljon enemmän yhden askeleen sarjoista! Seuraava linja oli vähän työläs, mutta onneksi itse laine ei ollut yhtään muita esteitä vaikeampi. Sen sijaan käännöksessä sai kyllä ihan kääntää, vaikka esteen päälläkin kyllä kerrankin olin itse selkeästi menossa oikeaan suuntaan. Perusradan viimeiselle oli pitkä lähestyminen, mutta sekin tultiin tällä kertaa ihan rauhassa,
Uusinnan alkaessa päätin pistää kaiken peliin, sillä luokassa oli paljon pikkuponeja, jotka menevät mistä välistä tahansa. Siispä sarjaa kohti hevoselle vähän pohjetta ja riskillä vähän vauhdilla yli. Uusinta ei missään nimessä ollut vielä kaunis, mutta ensimäinen uusintamme kuitenkin, jossa oikeasti käännettiin kaikki tai ei mitään. Seuraavalla pystyllä olin taas vähän hypystä jäljessä ja oikea ohja jäi johtamaan liikaa, mutta hieno tammanen piti puomin kannattimillaan. Sitten alkoikin kääntäminen, joka tosin kostautui heti seuraavalla pystyllä kun otin ylimääräisen askeleen ja hyppy tuli pohjasta. Linjalla kuitenkin vain enemmän eteen ja seuraavasta puhtaasti yli, tosin kosketus sinne tuli. Mutta melkein ei lasketa, joten kolauttelu ei tässä kohtaa haitannut. Seuraavalle esteelle käänsin tosi rumasti, kun ulkoavut eivät ihan perille menneetkään yksinään. Ihan mielettömän tyytyväinen olen kuitenkin seuraavaan käännökseen, siinä ei meinaan ylimääräistä tilaa ollut. Tässä kohtaa yleisö oli jo ihan menossa mukana, mutta piti sitten liian innoissaan tuupata viimeiselle esteelle, jolloin takajalat ottivat okserin etupuomin mukaansa. Mielettömän harmittava puomi, sillä aikamme oli ihan uskomaton! 30s ja risat, ja puhtaalla radalla olisimme olleet toisia! Tällä kertaa tyytyminen oli kuitenkin 10/25 sijaan, harmi ettei muita uusinnan neljän virheen ratoja ollut sillä olisimme varmasti olleet nopeampia ;)
Sitten edessä oli ehdottomasti päivän jännittävämpi rata, nimittäin meidän molempien ensimmäinen metri. Helena kyllä sanoi maneesin koon nähtyään, että minun pitäisi harkita tarkkaan kannattaako ensimmäisestä metristä tehdä erityisen vaikeaa. Onnistuneen 80cm jälkeen sain kuitenkin ihan kannatuksen yritykselle, sillä pieneen tilaan tottuneina paikkahan oli kuin tehty meille. Onneksi radankävelyssä esteet olivat vaan 90cm, olisi voinut muuten iskeä rimakauhu. Rata oli sopivasti vaativampi, mm. heti alkuun oli linja ja tie kuudennelle oli Namun kaltaiselle hevoselle, joka heposti oikaisee esteiltä, melko kinkkinen. Myöskään sitä seuraavalla kaarevalla linjalla ei niin kauhean paljoa ollut aikaa, ja siihen perään oli vielä sama tiukka käännös kuin aiemmassa luokassa. Se hyvä puoli oli siinä, että starttasin ainoana metrin ja koko kilpailujen viimeisenä, että verryttelyssä oli rauhallista. Namu olikin heti paljon kivempi ja sain kummallekin esteelle hyviä hyppyjä. Vain yksi ratsukko pääsi uusintaan ja sekin hylättiin siellä, eli sinänsä minulle riitti voittoon uusinnan läpi rämpiminen ilman hylkäystä. Tavoite tietysti oli selvitä hengissä perusradan maaliin, ja tämä tavoite niin ylitettiin!
Ennen suorituksen alkua oli vielä ahdistava kaksiminuuttinen siinä radalla odotellessa ja seuratessa, kun esteitä hilattiin se 10cm ylöspäin. Kun sitten sain lähtömerkin, aloitin radan melkoisen halvaantuneena. Ensimmäiselle esteelle syöksyin oikein kunnolla, mutta sitten ryhdistäydyin ja aloin ratsastaa. Ja jälleen ratsastinkin oikein kivan radan! Seuraavana oli linja, joka meni helpon tuntuisesti siitäkin huolimatta, että lähestyminen ei ollut erityisen tilava ensimmäiselle esteelle. Sarja meni myös oikein rauhassa, josta olikin taas pitkä tie seuraavalle. Hypyssä jäin vähän jälkeen, mutta ainakin sain pollen kulkemaan suoraan, jolloin haastava tie kuudennelle meni ihan nappiin. Linjan toisen okserin ylitettyämme alkoi uusinta, mutta päätin ratsastaa sen rauhassa ja hakea tasaisen radan. Olihan tavoite jo nyt ylitetty.
Uusinta olikin mukavan rauhallinen mutta sujuva, ensin yksittäinen pysty ja siitä linjalle, joka oli ihan normaalit askeleet. Seuraavalle pystylle oli pitkä tie, jossa meinasi vähän laukka venähtää pitkäksi, mutta ennen estettä sain homman taas haltuun. Tämä pysty oli jotenkin hämäävän värinen, mutta silti siinäkään ei ollut mitään ongelmaa. Viimeisenä oli sarja, jonne mentiin yhtä rohkeasti kuin ensimmäisellä kerralla ja tuplanollalla maalissa! Heppanen sai valtavasti kehuja ja taputuksia, mahtoi yleisöä naurattaa :D Tällä ratsastuksella mentiin sitten palkintojen jakoon hakemaan sinivalkoinen ruusuke, jonka tuomari sai jopa laittaa suitsiin! Kunniakierroskin mentiin kerrankin rauhassa, hieno hevonen! Tässä radassa olen erityisen tyytyväinen paitsi hevoseen myös itseeni. En mokaillut yhtään paikkaa, ainoastaan olin yhdessä hypyssä vähän jäljessä (eikä siinäkään niin pahasti) ja muutenkin luotsasin meidät läpi radasta todella tasaisesti ja varmasti. Niin olen tyytyväinen, seuraavissa kisoissa sitten samat luokat!
Hauskaahan tässä kaikessa oli se, ettei päivä suinkaan päättynyt vielä siihen. Kisojen venyessä ja ollessamme kuitenkin jo melko lähellä mummolaa, päätimme hakea veljeni kotiin samalla reissulla. Ei muuta kuin auton keula kohti Viialaa ja siellä hevonen ulos trailerista. Siellä Namu sitten patsasteli toista tuntia keskellä "kaupunkia". :D Syöminen oli vähän haastavaa hevonen narun päässä (lähinnä koska eväät olisi kuulemma pitänyt jakaa), mutta muuten tamma käyttäytyi ihan mielettömän hyvin. Ei tarvinnut lähteä pyydystämään konia kyliltä ja saatiin me naapuritkin hämmästymään ihan kunnolla. Ei se hevonen tuolla ihan jokapäiväinen näky taida olla :D
Päivä venyi myöhäisestä lähdöstä huolimatta kymmenen tuntiseksi ja matkaa tuli taitettua yli kaksisataa kilometria, mutta mielettömän hienosti hevonen jaksoi koko ajan! Kotona oltiin sitten kymmenen jälkeen, eli aika nopeasti lensi kyllä hevonen laitumelle ja itse vällyjen väliin. Oli kyllä oikein kätevää, kun olin reissussa mm. kylmännyt jalat matkalla kisapaikalta mummolaan ja muutenkin ratsu oli huollettu matkan aikana jo täysin laidunkuntoon, yleensä kun nämä ovat vasta kotona. Seuraavaa reissua odotellessa!
Melkoisen harvinaisia, ellei ainutlaatuisia kuvia!
Vauh, onnea Voitosta ja hienosti menitte. :)
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaMoi
VastaaPoistaTiiätkö miksi repe on poistanut laikun seikkalut blogin? :(
Hei!
PoistaEi ole poistanut blogia, se on nykyään nimeltään Kirjavaa unelmaa :)