♥Onnen huipulla♥: #291 Kisamatkalla Champion

Viikon takaisena lauantaina löysimme itsemme Namun kanssa mätsäreistä. Joku hullu päähänpisto sekin alun perin oli, mutta toisaalta todella kiva saada hevosesta arvostelu, epävirallinen tietysti mutta kuitenkin. Alkuun ajatuksena oli ottaa Taavikin mukaan, mutta kun matkaan tuli sen verran paljon muuttujia (kuten hevoset asuvatkin yllättäen tällä hetkellä eri osoitteissa, eikä kukaan halunnut lähteä roikkumaan raivostuttavan ponin narun päähän) päätimme lähteä liikenteeseen yhden nelijalkaisen voimin. Se oli toisaalta ihan hyvä päätös, etenkin jos Taavi olisi kilpaillut poniluokassa, jolloin minun olisi pitänyt esittää hevosia samaan aikaan kahdessa kehässä. Nyt ainakin Namu sai täyden huomion ja pystyi keskittymään rauhassa yhden hevosen kanssa touhuamiseen.

Aamulla lähtö oli aamusta, mutta ei nyt ihan mielettömän aikaisin. Tavaraa tuntui olevan mukana naurettavan vähän, mutta kummasti niillä koko päivän selvisi (tai itseasiassa vain muutaman hassun tunnin, sillä kotona olimme jo puoliltapäivin, uskomatonta!). Namulle elämää suurempi ongelma oli uskaltautua valjastuskatokseen, mutta sitä suuremmalla syyllä kun sellainen kerran oli käytössä sinne myös mentiin. Joutui tammaparka pyörtämään päätöksensä ja painelemaan katokseen, missä onneksi sitten seistiin ihan nätisti alkujärkytyksen jälkeen. Olimme luokan viimeinen pari, joten aikaa valmistautumiseen oli paljon. Käynti ja seisominen sujui hevoselta hienosti, mutta ravissa liike oli aikalailla maahansidottua ja laiskaa. Raipan avustuksella sain pari parempaa pätkää, mutta nekin esitettiin sitten parkkialueella. Tuomarilta ne jäivät tällä kertaa kokonaan väliin...

Kuvat Seidi Siimes ja Pilvi Vähämäki, kiitos!

Kun sitten koitti aikamme astella kehään ei meidän paria löytynytkään. Henkisesti olin valmistautunut vielä katsomaan mallia meitä ennen olevalta hevoselta, joten vähän kieltämättä sekoitti ettei sellaista sitten ollutkaan. Onneksi sain selvät ohjeet niin selvisin sitten kuitenkin, juuri niin minun tuuriani :D Ensin hevonen kävelytettiin kolmiolla ja seisotettiin sitten tuomarin eteen. Tähän saakka sujui hyvin ja mukavan rennosti, mutta kun tuomari Alex Muurinen sitten tuli kokeilemaan tamman lihavuuskuntoa (köh köh) mietti Namu jo hetken aikaa, mihin se singahtaisi. Päätti sitten kuitenkin pysyä aloillaan, ihan hyvä niin. Tämän jälkeen esitettiin vielä käyntiä edestakaisin ja ravi kolmiolla. Kuten aiemmin jo mainitsinkin ei tamma ravissa oikein liikkunut, mutta muuten se esiintyi kyllä ihan edukseen. Tästä esiintymisestä arvostelut lukevat myöhemmin, mutta palkinnoksi tamma sai punaisen ruusukkeen (joka on siis parempi kuin sininen ruusuke), johon voi olla tyytyväinen!

Tämän jälkeen kävin kuvauttamassa tamman virallisella pisteellä (ja oli muuten hankalaa saada ne korvat pystyyn edes hetkeksi, huh mikä homma!) ja sitten vain odoteltiin värikehien alkua. Tässä päästin itse tamman vähän turhan paljon nukahtamaan enkä ravuuttanutkaan sitä enää, joten odotetusti se ei kehässäkään enää esittänyt kunnollista liikettä. Alkanut sadekaan ei mieltä ylentänyt, eli ymmärtäähän sitä hienohelmaa. Ja olihan siellä poikiakin, tammat... Värikehästä ei siis enää menestystä tullut, mutta yksilöarviointiin ja tamman yleiseen käytökseen voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Jos joskus toiste sattuu tällainen tapahtuma lähettyville, niin voihan sen heppasen pyöräyttää kehässä toistamiseenkin!