#286 18h hevosia

Viikon takainen sunnuntai oli varsin vahva loman aloitus hevosten saralla. Aikaa tuli vietettyä hyvässä seurassa ja kymmenien hevosten keskellä vaikka kuinka heti aamusta ja toisaalta ratsastettavia riitti ihan yöhön saakka. Aamu alkoi aikaisena, kun kuudelta piti olla istumassa autossa. Lähdin nimittäin auttelemaan SomRalaisia seuraottelun toiseen osakilpailuun. Lajina oli tällä kertaa kouluratsastus, joten edustus sai omalta osaltani jäädä, mutta kyllä sitä reissuun silti kannatti lähteä! Somerolla olin tietysti heti ensimmäisenä Helenan jälkeen puolisen tuntia ennen itse kisaajia, mutta aamutallin loppupuolisko meni kyllä kahteen pekkaan varsin vikkelästi. Matka kisapaikallekin taittui laadukkaassa seurassa nopeasti ja kädet olivatkin täynnä poneja ja tekemistä varsinkin ennen ensimmäisen luokan alkua. Koska en itse sen enempää kisaillut niin tyydyn nyt vain toteamaan, että kaikki tytöt ratsastivat hienosti ja hevoset käyttäytyivät asiallisesti - kuten tuntsareitten toki kuuluukin käyttäytyä. Loppupäivä minulla sujui aina tarvittaessa narun päässä roikkuessa, suorituksia videoimassa ja kannustamassa tyttöjä paitsi ennen suorituksia ja radalla, myös olemaan takertumatta radan virheisiin. Koska hei, niitä tulee aina!

Taavi ja Laikku kuvat © Reetta

Katsokaa tarkemmin :D

Päivä kisoissa oli hauska mutta pitkä, sillä yhdeksän jännittävää ratsastajaa, kuusi hienoa hevosta ja runsaat huoltojoukot vaativat veronsa. Kotimatkalla nuorimmat meinasivat jo hävitä taistelun unta vastaan, mutta sehän on vain onnistuneen reissun tunnusmerkki ;) Kotitallilla tämä tyttö onneksi pääsi helpolla, yksi hevonen tarhaan ja kotimatkalle. Täytyy kyllä sanoa, että oli kerrassaan rentouttavaa olla kisoissa ihan vain huoltojoukoissa. Tottakai kokoajan oli silti huolehdittavaa ja hevosia oli mukana enemmän kuin se tuttu yksi, mutta oli hauska olla henkisenä tukena ensimmäisiä kertojaan ulkopuolisissa kisoissa oleville ja samalla autella käytännössä kaikissa pienemmissä ja suuremmissa asioissa. Voisin melkein harkita alkavani pelkästään kisahoitajaksi :D

Nämä kaksi kuvaa © Irina ♥

Minä edustamassa seuraottelun bonusluokassa, tosin olin ihan liian hidas :D

Kotimatkalla sain tarjouksen, mistä ei oikein voinut kieltäytyä. Nimittäin tilaisuus päästä viettämään vähän lisää laatuaikaa kavereitten kanssa ja samalla päästä ratsastamaan kahdella ihanalla ruunalla, joista nyt tietysti ykkösenä rakas Taavi. Kuvasimme Reetan ja Jeminan kanssa myös uutta lyhäriä. Rehellisesti sanottuna täytyy kyllä sanoa että tähän ei kyllä panostus kovin suuri ollut, ja kuvaamaankin alettiin ilman mitään kunnollista ajatusta. No, lopputulos on kyllä sen mukainen, vaikka Jemina editoinnissa saikin ihmeitä aikaan ja videon näyttämään ihan siedettävältä. Luultavasti kuitenkin melko pian luvassa uutta, kunnollista lyhytelokuvaa joten stay tuned! ;) Älkää nyt liikaa innostuko, elokuva julkaistaan lähipäivinä ;)

Ratsastus oli kyllä alusta saakka aikamoista humputtelua elokuvan kuvaamisen ja yleisen laiskuuden takia. Olihan se aika mielenkiintoista hypätä vuoden tauon jälkeen Laikun selkään, mutta ei ollut valitettavasti ihmettä tapahtunut. En minä sitä eläintä vieläkään osannut ratsastaa, mutta sentään hypyt sujuivat jo paremmin kuin ensimmäiset räpellykset pari vuotta sitten. Ja eihän me nyt isoa hypätty, alkuun pari maapuomia ja sitten pientä maahankaivettua pystyä. Täytyy ehkä myöntää, että saatoin pitkästä aikaa jopa vähän jännittää ratsastusta, tai sitten se oli se kisajännitys joka ilmaantui kuvioihin vähän myöhässä ;)

Taavin selässä oli onneksi kotoisa olo ja herra olikin oikein mukava ratsastaa. Hyppääminenkin tuntui sujuvan oikein vauhdikkaasti (siis Taaviksi), tai ainakin vanhat temput eteen ratsastamisesta toimivat vallan hyvin. Oli minulla tosin myös kädessäni varmaan ponin mittainen raippa, jos sillä sitten oli vaikutusta ponin mentaaliseen puoleen :D Tosin saattaa herran "reippauteen" olla syynä ihan yksinkertaisesti sekin, että se saa tällä hetkellä vähän omaa kauraa ja sen lisäksi tuppaa vierailemaan vähän kirjavan ruokakipolla. Kotona ainakin hevosilla on tupannut tuo kaura nousemaan päähän, eli jos se pieni määrä toisi vähän eloa poniin positiivisella tavalla. Kaikkiaan ratsastukset laitumella menivät kuitenkin hyvin ja taisin minä olla kotonakin jo kymmenen aikaan.

ETEEN!

Jos olisi kengät niin sinne olisi jäänyt...

Viimeisistä kahdesta hevosesta olisin ehkä voinutkin vähän luistaa, mutta jotenkin sitä oli niin ahkera olo että kävin ratsastamassa vielä kotonakin molemmilla. Tosin koko ajan se höntsäily muuttui kevyemmäksi ja kevyemmäksi. Namun kanssa kokeilin nimittäin pitkästä aikaa kuolaimettomia, ja asiaankuuluvasti tietysti ilman satulaa kun ruunien kanssa siinä oli vauhtiin päästy. Alkuun tamma oli melkoisen järkyttynyt pidätteistä nenän päällä ja ohjauspyöräkin oli hetken aikaa vähän jumissa, mutta kun käynnissä hetken aikaa pyörittiin ympyrällä niin johan alkoi meno rauhoittua ja rentoutuakin vähän. Vaikka alkuun olinkin epäileväinen laukan suhteen, pääsimme kuitenkin lopuksi menemään kaikissa askellajeissa vähän ympyröitä. Ehkä vain kuvittelin, mutta tuntuu myös kuin loppuravien aikana heppanen olisi yrittänyt vähän tukea ohjaan, mutta ei se siitä tavallista enempää tuntunut tajuavan. Eikä kyllä ihan sen vertaakaan, mutta yritystä kuitenkin!

Ihan viimeisenä vuorossa oli vanhusponi Hensu, jonka kohdalla kävin kyllä aikamoisen taistelun itseni kanssa. Laiskuus meinasi voittaa, mutta sitten päätin ryhdistäytyä vielä yhden hevosen verran. Ajatuksena olisi nimittäin kesän ajan köpötellä ponilla melko säännöllisesti vaikkakin kevyesti, ja joskushan sekin on aloitettava. Saman tien tämän jälkeen tulikin vähän pakollista taukoa, kun minulle ihan tuntemattomasta syystä ponin leuan alta aukesi iho. Sitä parannellaan siis vielä hetki, ennen kuin riimua tai suitsia voi sille päälle pukea. Tämä ratsastus oli kyllä ehdottomasti paras aikoihin. Ensimmäistä kertaa ikinä kuolaimettomilla pääsin ratsastamaan tammaa kuin kuolaimillakin, sain sen hakeutumaan muotoon ja pystyin tekemään jopa ravissa inan verran työskentelyä. Känkkäränkän kanssa ei työskentely tosiaan kestänyt kauaa, kävelyä varmaan vartin verran pitkin ohjin ja työskentelyä korkeintaan kymmenen minuuttia. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, miten ponin ratsastettavuus kuolaimettomilla nyt lähtee kehittymään jos ja kun panostan itse vähän ratsastamiseen enkä pelkästään aina hölköttele menemään. Näin siis kuuden hoidokin, neljän ratsun ja kahdeksantoista tunnin jälkeen annoin itselleni luvan mennä nukkumaan puolenyön aikaan, ei olekaan pitkään aikaan uni maittanut yhtä nopeasti!