Lauantaina minulla oli oikeasti ensimmäinen tunti sitten talven jälkeen. Ihan kamalaa miten on treenaamiset taas jääneet... Vietiin perillä heppa talliin ja aloin pikkuhiljaa varustaa sitä, samalla kun äiti kantoi autosta loppuja tavaroita. Tunnilla olin kyllä aika epäuskoinen, kun Helena tokaisi verryttelynä tehtävän avotaivutuksia ja vastalaukkakahdeksikkoa. Mitä?! Estetunnilla?! Namulla?!
Ei siinä sitten kuitenkaan auttanut kuin alkaa ratsastaa, ja oikeaan kierrokseen raviavot menivätkin paremmin kuin odotin. Ei hyvin, mutta Namuksi ihmeen onnistuneesti. Vasempaan kierrokseen ne olivatkin sitten katastrofit.. :D Myötälaukkaympyrässä ei mitään ongelmaa ollut, mutta vastalaukka vaihtui pari kertaa ristille. Helena olisi antanut minun lintsata tehtävästä Namun takia, mutta joskushan noitakin on alettava treenata!
Hyppääminen aloitettiin ihan pieneltä verkkaristikolta, jolla ainoa suurempi moka oli katse. Kuulin Helenan huomauttavan siitä noin kolmannella kerralla, vähäsen tuuli tai jotakin :'D Katse on vain niin paljon helpompi pitää mukana radalla kuin yksittäisillä esteillä. Sitten hypättiin toiseen kierrokseen pieni vesi, jossa ei suurempia ongelmia ollut. Hyppy oli vähän liioiteltu, mutta se oli vähän odotettavissakin. Seuraava tehtävä oli linja, johon piti ratsastaa neljä askelta. Minä tein ensin kuitenkin vielä ylimääräisen puolikkaan askeleen, kun Namu oli niin hyvin kuulolla. Hups! :D
 |
| Namu käyttäytyi niin hienosti pestessä! © Irina |
Taidettiinpa me hypätä yksittäisenä vielä lankkukin, mutta ei sekään mitenkään erityisen vaikea ollut. Radan korkeus oli ehkä jotain 70cm paikkeilla, ja sen hyppääminen tuntui kyllä ihan super helpolta pitkästä aikaa. Siihen tyytyväisenä aloinkin jo loppukevennellä, vaikka osa vielä hyppäsi uudelleenkin. Namu oli kyllä taas niin rehti ja kiva ratsastaa, ettei mitään rajaa! Valitettavasti ei ratsastuksesta materiaalia, koska jätin sitten kameran muistikortin kotiin...
 |
| © Irina |
Ratsastuksen jälkeen oli useampikin hevonen menossa pesulle, joten minä otin sitten sen viimeisen pesuvuoron. Namu käyttäytyi paljon odottamaani paremmin, ja sen peseminen oli melkeinpä helppoa! Sen jälkeen tehtiin varusteille loppuputsaukset ja vaihdeltiin satulahuopia ja kaikkea sellaista. Siitä vielä sujuvasti niiden kaikkien varusteiden pakkaus rekan livingiin ja kun alkoi hommat olla loppu siivottiin Irinan kanssa vielä hevosten matkustustilakin. Se muuten olikin jo ihan paikallaan!
 |
| © Irina |
 |
| ©Irina |
Namu jäi yöksi Somerolle ja me suuntasimme äidin kanssa pikkuhiljaa kotia kohti huolehtimaan pienestä karvaisesta poninpallerosta. :)
Se on niin magee tunne kun kaikki tuntuu helpolta !! Ja se taas on niin ärsyttävää kun muistikortti jää kotiin, kokemusta... Minkä takia jätätte Namun välillä yöksi somerolle?
VastaaPoistaHahah jep! Semmonen fiilis sais tulla käymään useemminkin! Ja tosiaan muistikortti on maailman ärsyttävin asia, pitäs olla aina joku varakortti mukana!
PoistaJos seuraavana päivänä on esimerkiksi valmennus Somerolla, on helpompaa pitää hevonen tallilla koko yön. Sama asia kisojen kanssa, kun Namu kuitenkin on rauhallisempi tallissa kuin muiden kanssa ulkona... :D Ja tässä tapauksessa tosiaan Namu lastattiin seuraavana aamuna jo kahdeksan aikaan rekkaan, niin oli paljon helpompi kun oli tallilla jo. Olisi mennyt aamulla aikaiseksi, jos ensin olisi pitänyt kuskata Somerolle.. :'D