#78 Estekisat Terhin Tallilla

Torstaina meinasi tulla ihan kiire, kun kotiuduin Jeminalta joskus iltapäivällä kahden aikoihin. Lähtö kisoihin oli suunniteltu varttia yli neljään, mikä tarkoitti aika reipasta aikataulua. Aloitin hommat pakkaamalla omat ja Namun varusteet pusseihin ja kantamalla kaikki autoon. Mummokin oli lähdössä mukaan, joten meillä oli pikkuauto käytössä. Sai oikein asetella tavaroita, että kaikki mahtuivat. Satulasta, suitsista ja rintaremmistä pyyhkäisin suurimmat pölyt pois ja valikoin mukaan puhtaimman full-kokoisen huovan. Mukaan lähti myös uudet kisasuojat ja bootsit, tosin bootsit otin jo tammaa talutellessani pois, koska ne tuntuivat pyörivän jaloissa.

PT-Pro suojasetti

BT-Jump bootsit

Äiti oli tilannut myös pari pulloa Dr. Repeliä, Börjesiltä tietenkin!

Siinä saikin taas hyvän aikaa kävelyttää Namua. Otettiin vähän vuorotellen äitin kanssa, niin että minäkin pääsin syömään ja opettelemaan ratoja. Ratapiirrustuksessa koko homma vaikutti simppeliltä, ja radankävelyssäkin tuli esiin vain yksi kohta jonka heti leimasin ongelmaksi. Nimittäin kapea pysty lyhyellä, tiukalla lähestymisellä. Manasin jo äidillekin että kohta saadaan Namulta ensimmäiset kiellot aikaiseksi, että pitikin tuoda tamma tänne. Ei harjoituskisoissa kyllä olettaisi tuollaisiin tehtäviin törmäävänsä.

Ratsastuskuvat © Tinja

Radankävelyn jälkeen hyppäsin Namun selkään ja aloin kevennellä ympäri kenttää. Tein paljon pieniä voltteja ja hain ulkoapuja kuulolle, ja ravissa meno tuntuikin ihan hyvältä. Laukassa Namu välillä vähän katosi, mutta verryttelyhypyt ennen 70cm luokkaa sujuivat kuitenkin hyvin. 

Starttasin luokassa toisena, joten katsoin ensimmäisen suorituksen ihan rauhassa. Heillä matka tyssäsi ensimmäisen vaiheeseen toiseksi viimeisen esteen pudotukseen, eli juuri sille kapealle pirulaiselle. Maalailin koko ajan päässäni erilaisia versioita siitä, miten itse voin mokata esteellä. Alkurata oli hyvin simppeli, vaikkakin se meni ehkä vähän alitemmossa mutta kuitenkin helpon tuntuisesti.

Ensimmäiselle esteelle Namu vähän kiemurteli, samoin kuin sitä seuraavalla linjalla, mutta itse hypyt olivat helppoja ja sujuvia. Sarjalle ratsastin vähän turhan paljon eteen, kun viimeksi tuolla tuntui väli pitkältä. Nyt se olikin yhtäkkiä lyhyen tuntuinen, mutta Namu kuitenkin nosti jalkansa aika ongelmitta yli. Sateenkaariokserille tultiin vähän reunaan, ja siitä nyppien ja sähläten tuurilla kapean pystyn yli. Ristilaukalla viimeinen linja ja siitä puhtaasti toiseen vaiheeseen.

Ensimmäinen hyppy sujui hyvin ja kerrankin pitäydyin suunnittelemassani reittiratkaisussa ja ratsastin tien juuri niin kuin olin ajatellut. Se onnistuikin hyvin ja nyt sarja ilman ongelmia. Sateenkaarelle tultiin aika reunaan ihan huomaamatta, ja varpaatkin pääsivät kopsahtamaan sinne tolppaan.. Kapea pysty jo toisen kerran tuurilla yli, ja viimeisestä esteestä vielä tasajalkahypyllä yli. En vain yhtään nähnyt viimeiselle paikkaa... 70cm ja siis nolla virhepistettä toisesta vaiheesta!

Kun luokan kolmas ratsukko otti sekin puomin kapealta, olimmekin sitten luokan voittajat! Palkintojenjako sujui ilman ongelmia, kun ruusuke laitettiin suosiolla rintaremmiin. Kunniakierroskin meni ainakin melkein rauhassa, mitä ei oikein meinannut olla ura hallussa..

Näin tähdätään esteille, varpaat tolppaa hipoen! xD

Saman tien alkoi 80cm verryttely, jossa myös otin molempiin suuntiin pari onnistunutta hyppyä. Starttasin viimeisenä, kaksi edellä ratsastanutta ratsukkoa olivat tehneet puhtaat perusradat ja uusinta oli siis tulossa arvostelun AM5 mukaisesti. Aloitin radan samaan tapaan kuin aiemmankin, ja nyt sain heti ensimmäiseltä esteeltä lähtien jo jotain rytmiä kasaan. Esteet tulivat ja menivät tasaisen varmasti ja ratsastaminen oli helppoa. Kapealle pystyllekin tultiin sujuvasti ja edelleen videoltakin paikka näyttää ihan hyvältä, mutta lähdin ehkä vähän turhan nopeasti hyppyyn mukaan ja jätin pohjetta irti, jonka takia takajalat sitten ottivat puomin alas. Viimeiseltä esteeltä ei taas mitään ongelmaa. 

Ei kyllä yhtään jäänyt pudotus harmittamaan, vaikkei uusintaan enää sitten päästykään. Rata tuntui selkään todella hyvältä ja tehtävä jolla virhe tuli oli meidän kokemukseemme ja treenimääräämme nähden todella todella vaativa. Edelleen olen sitä mieltä että harjoituskisoissa ei tuollaisia pitäisi olla, siellä kun ei kisata kuin korkeintaan ruusukkeista. Suurin osa on paikalla vain kokemuksen perässä..

Namun lastaus traileriin sujui jo aika rutiinilla, ja kotona odottikin iloinen yllätys kun hevonen oli ensi kertaa syönyt matkan aikana - vieläpä koko verkon tyhjäksi! Hensukin oli onnellinen kun sai taas seuraa! :)

linkki

Ei hassumpi saldo päivältä! :)