#106 Super-Namu

Olen jonkun verran saanut kuulla kavereilta siitä, kuinka huono ratsastettavuus Namulla on. Vaikka olenkin koko ajan tammaa (ja itseäni) puolustellut, tosi asia on että pitäisi sen vuodessa olla jo kehittynyt pidemmälle. Ihan oikeasti, ei se voi olla kouluratsastuksessa samassa pisteessä kuin se oli tullessaan, vaikkapa tahdista ei vieläkään ole tietoakaan ja tamma kuskailee minua edelleen miten huvittaa. Se on oppinut liikkeitä, mutta ei oikeaa liikkumistapaa. En ole kouluratsastaja, mutta miten sillä nyt perustellaan mitään. Ei se tarkoita, että hevosen pitäisi kipeyttää itsensä liikkumalla väärin. Fakta on se, että en osaa. Haluaisin osata, mutta en osaa. En ole käynyt koulutunneilla, ammattilaiset eivät ole tammaa ratsastaneet (Jonski muutaman kerran korkeintaan) ja piuhoja en missään nimessä halua käyttää. Tästä sisuuntuneena hyppäsin maanantaina Namun selkään.

Ja tammahan yllätti! Se oli niin hieno, ettei varmaan koskaan aikaisemmin ole ollut. Olin niin pakahtua onnesta ratsastuksen jälkeen, on minulla hieno hevonen, joka osaa oikealla hetkellä kannustaa jatkamaan. Ei ole vuosi mennyt hukkaan sittenkään! Alkuverkassa pistin vain sellaisen vaihteen päälle, että pohje kiinni ja ohjat käteen. Pidin kokoajan vedon päällä, kunnes Namu ei vetänyt vastaan. Sitten heti myötäys, kun ratsu myötäsi minulle. Kamera lopetti kuvaamisen valitettavan nopeasti, mutta alla olevasta alkuverkasta kuvatusta videosta voi vain kuvitella kuinka hyväksi hevonen muuttui ratsastuksen edetessä.

linkki

Yksi ravipätkä oli kyllä niin upea! ♥ Tuntui ihan siltä, kuin olisi kouluhevosen selässä istunut! Heppa kantoi itsensä, kuunteli, ravasi rauhassa, oli tasan oikeinpäin... ♥ Lisää tuskin tarvitsee hehkuttaa, asia selvisi.

Loppuratsastuskin sujui hyvin ja hyviä pätkiä tuli, ihan niin supereita ei enempää, mutta tästä on niin hyvä jatkaa! Pääsin taas masentumisen alhosta ylöspäin vain sen yhden, muutaman sekunnin kestäneen ravipätkän ansiosta. :)