#97 Estekisat Tammelassa

Sunnuntaina herätys oli taas minulle aivan rikollisen aikaisin, 6.30. Siinä sitten pikaisesti loput pakkaukset ja vaatteiden vaihto, ja Somerolle lähdettiin ajelemaan jo varttia yli seitsämän. Tallilla oltiin noin puolen tunnin kuluttua, ja hetken ihmettelyn jälkeen pakattiin ihan viimeiset tavarat rekkaan. Hevoset sisään laitettiin järjestyksessä Dino, Namu, Vikke ja Rilla, starttien mukaisesti. Namu ihmetteli hetken lastaussillan alapäässä, mutta meni sitten yllättävän hyvin kyytiin. Kääntymisessä ja kiinnityksessä tamma olikin jo valmis lähtemään ulos, ja pahin tietysti oli, kun pään molemmille puolille tuli vielä laudat estämään hevosten haistelun. Matka oli kuitenkin sujunut yllättävänkin hyvin, kun vain liikkelle päästiin. Me pakkasimme Somerolla ihan viimeiset tavarat vielä omaan autoon ja irrotimme trailerin tallin pihalle, ja lähdimme sitten ajelemaan äidin kanssa kohti West Wind Ranchia.

Perillä otettiin Rilla ulos ja laitettiin se kuntoon, ja sitten vain katseltiin kisoja useampi tunti ennen kuin loput hevoset piti ottaa ulos. Namu tuli rekasta ulos aika vauhdilla, ja taas kerran kiitin kyllä liinaa olemassaolostaan... Hevonen oli aika hermona kuntoon laittaessa, mutta kun pääsin selkään alkoi tilanne vähän rauhoittua. Sileän verryttely tehtiin kasvihuoneessa, eli siis maneesissa jossa lämpötila hipoi varmaan 40 °C... Voitte vain kuvitella, kuinka nopeasti tuli käytyä kaikki askellajit läpi! Oltiin kaikki Helenan oppilaat 60cm luokan viimeisessä verryttelyryhmässä, joten verryttely esteverryttely sujui kätevästi kaikilta samaan aikaan. Otin Namun kanssa parit hypyt niin pystylle kuin okserillekin, mutta kuten Helena sanoikin Namu keräsi vain kierroksia, kun oli niin paljon hevosia ympärillä.

Nämä kolme kuvaa © Johanna Nikama

lähdin verkkaryhmän puolivälissä, eli valmistauduin kentällä vielä yhden kilpailijan suorituksen ajan. Sitten vain tervehdys tuomarille ja radalle. Otin radankävelyn mukaisesti laukan jo kaukaa, ja yritin saada hyvää rytmiä radalle. Se nyt ei kummoisesti onnistunut, mutta rata oli silti ihan hyvä. Pohja oli muutamasta kohdasta todella huono, ja tuntui aika hurjalta ratsastaa noinkin raskaalla hevosella kuin Namu niistä kohdista. Ensimmäiselle esteelle löytyi paikka hyvin, ja linja kakkoselle oli ihan ok, vaikkakin meinasi jäädä vähän ahtaaksi. Kolmoselle etenkin pienemmissä luokissa moni mokasi tien ja otti kiellon, mutta meiltä tämä sujui ihan helposti ja hyppykin oli hyvä. Nelonen oli este, joka mietitti vähän minua lyhyen tiensä takia, mutta siitä selvittiin yllättävän hyvin. Viidennelle esteelle linjalla tultiin sujuvasti. Sitten arvostelun A.2.0 takia kaasu päälle ja viimeinen linja reippaasti ja sujuvasti. Radalta päästiin siis virhepisteittä maaliin, ja ajaksi tuli 0,33,16, vain sekunti viimeistä sijoittunutta hitaampi. Tässä luokassa tuli paljon kovia aikoja, ja loppusijoitus 7/18 ei edes ollut ollenkaan hassumpi, etenkin kun Namu ei oikein tuntunut omalta itseltään ratsastaa. Irina sijoittui Vikellä hienosti neljänneksi ajalla 0,31,85!

Sitten vain 80cm radankävely ja sitten takaisin verryttelyyn. Alunperin Helenan piti tässä vaiheessa tehdä jo lähtöä raveihin, mutta suunnitelmien muuttumisen takia hän ehti katsoa vielä koko luokan ennen lähtöään. Siispä apua oli vielä verkassa. Otin vain yhdet hypyt pystylle ja okserille, ja sitten starttasinkin jo heti toisena luokassa, eli jäin suoraan valmistautumaan kentälle. Namu ei vieläkään oikein ollut oma itsensä ja kävi kovin kierroksilla.

Nämä viisi kuvaa © Niina Suomela

Heti ensimmäiselle esteelle paikka löytyi kaukaa ja jäin ehkä hypyssä ainakin henkisesti vähän jälkeen :D Minulla kesti aikani koota itseni, ja toinen este oli yllättävän nopeasti nenän edessä. Pidätteet eivät menneet alkuunkaan läpi, joten hyppy lähti ihan eteen eikä ylös ja sieltähän sitten tuli komeasti puomi mukaan. Luokassa oli arvosteluna AM5, eli uusintaan ei sitten oltu menossa ja päätin - heti kun saan tilanteen hallintaan - lisätä vähän vauhtia vaikka perjaatteessa sijoituksella ei mitään merkitystä ollutkaan. Kolmonen tuli linjassa sujuvasti, mutta neljännelle tie venyi armottomasti. En kuitenkaan halunnut radalle enää enempää virhepisteitä joten ohjasin vain hevosen ihan vinosti tolppien väliin ja sehän hyppäsi! Ei kauniisti, mutta hyppäsi! Pakko sanoa että on minulla rehellinen hevonen, harva olisi tuosta viitsinyt vaivautua.. :D Linja viidennen ja kuudennen esteen välillä meni hyvin, joten siinä kohtaa päästin sitten vauhdin vähän kasvamaan. Seitsämännelle en taaskaan löytänyt paikkaa, mutta siinä tahdissa se ei ollut ongelma. Viimeinenkin este meni helposti. Namulle selkeästi sopii vauhti rauhallisten perusratojen sijaan! :'D

Pudottiin sitten tosiaan uusinnasta, mutta Helenakin oli ihan sitä mieltä että se oli tällä kertaa ihan hyvä juttu. Meno kun sekä näytti että tuntui suorastaan vaaralliselta tuolla pohjalla... Muut Helenan oppilaat jatkoivat vielä uusintaan ja minä siinä perusratojen ja uusinnan välissä kävin laittamassa hevoseni pois. Tuli ihan heitettyä hikisen hevosen selkään vettä ja laitettua kaikki linimentitkin, kerrankin jo heti kisapaikalla! Sitten mentiin katselemaan uusinnat, joista sieltäkin tuli vielä hienoja ratoja! Meidän lopullinen sijoituksemme oli 10/14, ainoana perusradalta neljän virhepisteen kanssa. Aikamme oli 0,50,09, eli ihan kovaa tämäkin luokka kaahattiin...

Ehkä maailman söpöin hevosenhoitaja!

Kuljetussuojia laittaessa Namu säikähti henkilöautoa ja tuuppasi äidin maahan. Onneksi ei kuitenkaan mitään sattunut, vaikka pahalta tilanne näytti kun äitini pyöri siellä hevosen jaloissa. Sain jopa heti liinasta kiinni niin ei päässyt hevonen edes irti. Tämän välikohtauksen jälkeen tamma lastattiin ja matka kohti Someroa alkoi. Nyt Namu ei ollut enää ihan niin kauhuissaan laidoista, mutta kauhuissaan silti edelleen. 

Somerolla otettiin hevonen ulos ja sehän tuli. Se suorastaan hyppäsi puolesta välistä siltaa alas.. Se sai hetkeksi jäädä karsinaan juomaan ja lepäämään, kun me keräsimme tavaramme autoon ja kävimme syömässä ABC:llä. Täytyy muuten sanoa että ihan hetkeen ei taas tarvitse, yök! :D Sitten takaisin tallille, traileri auton perään ja hevonen autoon ja nokka kohti kotia!

Vaikka perjaattessa kisamatka sujui näinkin, niin kyllä Namu on ollut huomattavasti rauhallisempi oman trailerin ja vähän rauhallisemman aikataulun kanssa. Nytkin se meni ihan tyytyväisenä omaan traileriin, eikä edes hionnut matkalla kun taas rekassa se oli ihan märkä. Lisäksi se on jo parempi ratsastaakin omalla kyydillä tullessaan, joten pyritään nyt kuitenkin kulkemaan omalla kyydillä ainakin näitä lähellä olevia kisoja.

linkki