#191 Pohdiskelua kouluratsastuksesta

Nythän on asiat taas niin kurjasti, että SomRan koulumestaruudet ovat lähestymässä. Toki tässä on ensin estemestaruudet, mutta ne eivät aiheuta ollenkaan niin paljoa harmaita hiuksia. Siellä menee hyvin, ellen itse mokaa ja pahasti. Pelissähän minulla on kummassakin lajissa aika paljon, sillä mikäli voittaisin mestaruudet kolmannen kerran saisin pokaalit omaksi! Tiedän jo nyt, että koulupokaali ei minulle ole tulossa, sillä seurasta löytyy niin paljon tasokkaampikin ratsukko, mutta pakkohan sitä on jotain yrittää. Niinpä vanha Hensu otetaan taas kerran eläkkeeltä kisoihin, varmaan kolmatta kertaa.. :D Taavi ei ole siinä kunnossa, että voisi kuukauden päästä suorittaa tasaisen radan valkoisten aitojen sisällä, ja Namu ei ole siihen valmis vielä moneen vuoteen. Hensun kanssa siisti suoritus on mahdollinen, joskin poni on kyllä aika ruosteessa ja huonokuntoinen. En ole jaksanut panostaa vanhuksen perusratsastukseen, ja kun tuo koulupiiperrys ei lajina pahemmin kiehdo en ole siihen panostanut muillakaan hevosilla mitenkään paljoa. Katsotaan kuitenkin vähän kuulumisia, ennen kuin paljastan mielestäni mahdollisesti jopa ihan toimivan strategian Hensun nopeaan virittelyyn ja Namun kunnolliseen työskentelyyn.

Tykkäättekö tekin Hensun tyylistä?

Torstaina olin Hensun kanssa sänkkärillä vähän kokeilemassa, miltä siellä koulusatulassa tuntuukaan. Tuo satula ei kyllä missään hurjassa käytössä ole, Rebe meinaan oli jalustimista päätellen mennyt sillä joskus kesällä... Poni ei oikein tajunnut, mitä ideaa on mennä rauhassa pellolla, kun pitäisi päästä menemään, mutta loppujen lopuksi se tuntui oikeastaan ihan mukiinmenevältä. Ja laukka oli hieno! Askellaji ei ole ollut enää vuosiin Hensulle helppo, mutta tällöin tuntui ihan siltä kuin tamma olisi laukannut! Aika siistiä! Ratsastuksesta jäi ihan hyvä mieli, enkä vaipunut ihan täysin masennuksen alhoon. Olin nimittäin ratsastuksen alussa hyvin vakuuttunut siitä, että mistään ei tule mitään koska Hensu on pääasiassa tehnyt Oonan tunteja kerran viikossa ja siinä sen koulupuoli. Alkukankeuden ja ihmettelyn jälkeen oli kuitenkin oikeasti ihan kiva ratsastaa ponia, joka ei kokoaikaa pistänyt täysillä vastaan,

Perjantaina menin Namulla tarhassa jotain kouluratsastuksen tapaista. En ajatellut ottaa Namua nyt ainakaan näihin ensimmäisiin koulukisoihin mukaan ollenkaan, mutta pitää sitä silti kerran viikossa yrittää totisesti miettiä, miten tuon paksukallon päähän mitään takoisi. Loppujen lopuksi ratsastus ei mikään katastrofi ollutkaan! Tein aika samantapaisia juttuja kuin Jemina ja Oona tunnilla, eikä Namu tuntunut ollenkaan hassummalta. Ei se nyt ihan paras ratsastus ikinä ollut Namulla, mutta yksi parhaista kuitenkin varmaan! Lopuksi ajattelin ottaa liikaa energiaa keränneen Taavin ja muutoin vapaapäivän saavan Hensun mukaan laitumen puolelle vähän liikkumaan, joten pyydystin ensin hyvän aikaa Hensua narun päähän ja menin sitten ravailemaan laitsalle. Ja Taavi muuten sinkoili aikamoista pukkilaukkaa perässä ihan miten sattuu.. :D

Taas koulusatulassa.. :I Vihaan tuota satulaa!

Myös sunnuntaina kävin treenailemassa koulupuolta ja tarkemmin siirtymisiä Hensulla, koska ne osoittautuivat varmasti vaikeimmaksi osaksi ohjelmaamme. Käynnin sainkin ihan kivaksi ja muutama siisti pysähdyskin tuli, mutta Hensulla oli kokoajan vähän vastahakoinen asenne päällä ja se tunki tallille päin pohjetta vastaan ihan niinkin paljon että välillä sai muistutella raipan avulla ettei niin saa tehdä. Ravissa ja laukassakin tuli siistejä pätkiä, ja siirtymiset ylöspäin seuraavaan askellajiinkin olivat vielä ihan siedettäviä, mutta ravista käyntiin siirtyminen oli taas niin naurettavaa tasoa etten kestä. Ja laukasta raviin siirtymisestä ei edes puhuta. Poni toki toimii ihan ajatuksella ja siirtyy raviin, mutta se kiitoravi ja korvat ratsastajan suuhun asenne ei oikein lämmitä mieltä, kun yrittää pohtia millä saisi esitettyä vähän nätimpiä siirtymisiä ja ettei tilanteen haltuun ottamisessa menisi sitä puolta kierrosta.

Peiliin katsomisen paikka! En ole tehnyt Hensun kanssa yhtään kunnon koulutreeniä sitten... Minkä? Reben pitämän koulutunnin? Ja silloinkin ajatukset olivat kyllä ihan kiitettävästi harhateillä. En kiellä sitä, etteikö poni olisi ruosteessa - varmasti on! Mutta kyllä se suurin ongelma löytyy sieltä satulan yläpuolelta, kun kouluratsastus ei pahemmin kiinnosta niin ei se sitten kiinnosta. Olen ollut tyytyväinen siihen, että pystyn ratsastamaan Helpon B:n tasoisen ohjelman erilaisilla hevosilla ja ollut onnellinen. Mutta en ole vuoteen (vai peräti kahteen?) treenannut itseäni yhtään. Tasoni on Namun ratsastuksen jälkeen varmasti vain laskenut, esimerkiksi olen taas saanut itseni niin vinoksi, että vasemman laukan nostaminen Hensulla on jo ongelma - poni tarjoaa vain oikeaa ellen tosiaan keskity omaan painooni. Ja esimerkiksi siirtymisten ratsastusta en ole koskaan vaivautunut opettelemaan. Ihmekös siis tuo, etten niitä osaa ratsastaa? En osaa ratsastaa.

Mutta koska minulla tosiaan on kuukausi aikaa yrittää tehdä ihmeitä ja saada meidät näyttämään kouluratsukolta, pohdin tänään puolet kotimatkasta mummolasta, miten minun kannattaisi alkaa ratsastamaan. Vaikka mielessä olikin alkuun Hensu, tajusin kuitenkin pian, että tätä tosiaan kannattaa kokeilla Namunkin kanssa, huomattavasti pidemmällä aikavälillä vain. Lyhyesti sanottuna: Seuraavaan askellajiin ei siirrytä, ennen kuin edellinen askellaji ja siirtymiset siitä alaspäin sujuvat. Eli käyntiä tullaan varmasti treenaamaan Hensun kanssa pari kertaa, ja mukana on pysähdykset. Sitten mukaan tulee siirtymiset raviin ja sittemmin ravista käyntiin ja pysähdyksiin. Ja näin eteenpäin. Ainakin näin teoriatasolla tämä kuulostaa minusta sellaiselta, että voisi oikeasti saada jopa pari ongelmaa ratkottua ja Hensusta kouluponin esiin, Namun tajuamaan mitä haetaan ja itseni taas etenemään ratsastajana. Toivottavasti.

Ja loppukevennyksenä Taavi ja Taavin päiväunet! :'D

Ja ainiin! Saa toivoa minkälaista erikoispostausta toteutettaisiin 200 postauksen kohdalla? :)