Sunnuntaina oli aivan upea kisapäivä! Aurinko paistoi ja oli lämmin, radat menivät upeasti ja Namu oli kaikin puolin hirveän kiva käsitellä ja ratsastaa. Olen edelleen niin onnellinen, miten voi pieni tamma saada näin hyvälle tuulelle ♥
Kisapäivä alkoi aamulla seitsemän aikaan, kun kävin heittämässä poneille vähän ruokaa eteen ja puin valkoiset housut jalkaan. Yhdeksän jälkeen olin tallilla ja sain rauhassa käydä maksamassa osallistumiseni ja ihmetellä vähän ratapiirrustuksia. Alkuperäinen aikatauluni ei enää tallilla ihan pitänyt, mutta tällä kertaa paniikilta sentään säästyttiin. Että kiitosta vaan taas Irina... Kun ensimmäinen luokka oli lopussa kävin nopeasti harjaamassa Namun, ja sitten pääsimmekin jo luokan 60/70/80cm radankävelyyn, jossa ratsastettiin siis myös SomRan junioriestemestaruus vuodelta 2015. Lähtölistoilla minä olin viimeinen ratsastaja, joka kyseisestä tittelistä kisasi, mutta se oli oikeastaan vain hyvä juttu koska pystyin loppuun saakka miettimään ratsastustani tulosten mukaan. Esteet olin valinnut ihan sinne 80cm korkeuteen, se on meille aika turvakorkeus sillä pienemmistä tulee vain rynnittyä läpi. Radalla kolmas este oli todella lyhyellä lähestymisellä, mutta muuten tiet olivat simppeleitä ja esteet kilttejä. Uusinnassa mietimme vähän Repen kanssa, että olisi voinut yrittää kääntää tiukkoja teitä, mutta se suunnitelma sai radan aikana väistyä.
Radankävelyn jälkeen nopeasti hevoselle varusteet päälle ja verkkaamaan. Tamma oli aika huono suoristumaan ja pari kertaa hissuttelin ensin turhan paljon lähestymisiä, mutta Namu hyppäsi kuitenkin kivasti koko ajan. Otin tavoistani poiketen vähän enemmän esteitä alle jo verryttelyn puolella, sillä minua harmitti, etten saanut ensin yhtä rataa alle. Näin jälkeen päin ajatellen se olikin oikeastaan hyvä asia. Kun muutama ratsukko ennen minua startannut Irina teki kuin tekikin puhtaan ja reippaan radan jouduin miettimään taktiikan ihan uudestaan. Olin laskeskellut paljon sen varaan, että heille tulee radalla virheitä. Kun niin ei käynytkään, minun piti olla nopeampi.
Radalle päästyäni tervehdin tuomarin ja otin laukan melko myöhään siihen nähden, että monet laukkasivat jo toisesta päästä maneesia. Ykkönen hyvin, vaikka lähdinkin vähän hyppäämään kädellä. Kakkoselle tie vähän valui pitkäksi mutta hyppy hyvin, kolmoselle tie tuotti myös vähän ongelmia ja tajusin vasta videolta että olin jo ennen estettä ihan etukenossa. Nelonen ja vitonen hyvin ja sujuvasti, kuudennelle tie oli vähän turhan tiukka mutta hyppy hyvä. Perusradalta aikani oli luokan nopein, voi Namua.. :D Epäröin kuudennen esteen päällä, siis viimeisellä esteellä ennen uusintaa, vielä ihan hetken ja laskeutumisesta annoin sitten ohjaa ja painoin pohkeet kevyesti kylkiin. Ja Namuhan lähti! Uusinnassa piti olla nopea, jos halusi voittaa junnumestaruuden! Tässä kohtaa äitiä (ja muitakin katsomossa) alkoi hirvittää, mutta kiitos sänkkärilaukkojen vauhti ei kerrankin pelottanut minua. Seitsämäs este hyvin, kahdeksannelle jo suorastaan valtava hyppy. Yhdeksännelle myös sujuvasti ja kymmenelle paikka tuli lähelle ja takajalat kolahtivat kovastikin puomiin. Onneksi se oli Irinan sanoin liimattu kannattimiin ja pysyi ylhäällä. Viimeinenkin este puhtaasti yli ja olimme kuin olimmekin maalissa nopealla tuplanollalla. Uusinnan ajaksemme tuli 32,14, mikä oli reilut kaksi sekuntia nopeampi kuin luokassa toiseksi tulleella Repellä ja peräti melkein viisi sekuntia nopeampi kuin Irinalla ja Vikellä.
Minä tosiaan tein sen! Voitin kolmatta kertaa peräkkäin SomRan junioriestemestaruuden, ja nopealla uusinnalla myös koko luokan. Oli kyllä niin kiva päästä välillä kunniakierrokselle sen sinivalkoisen ruusukkeen kanssa, meidän pitää ilmeisesti alkaa ratsastamaan useammin uusintaa..!
Voitte varmaan kuvitella, että tuollaisen uusinnan jälkeen ei Namua ihan helposti nollata. Kävimme Repen kanssa kävelemässä seuraavan luokan 80/90/100cm radan, jonka minä siis hyppäsin 90cm korkuisena. Se vaikutti vielä kävellessä jotenkin tyhmältä, paljon pitkiä teitä ja jotenkin hölmö kokonaisuus, mutta ei se ratsastaessa enää siltä oikeastaan tuntunutkaan. Sitten nopea verryttely jossa yritin lähinnä vähän rauhoittaa Namua ja näyttää puomien olevan korkeammalla kuin aikaisemmin. Vielä maneesiin päästyänikin sai ottaa yhden hyppy-yrityksen pystylle numero 6. Se menikin aika nappiin, jonka jälkeen tervehdin ja lähdin suorittamaan.
Namu oli nyt paljon epätasaisempi eikä oikein tullut pidätteestä takaisin, jolloin jouduin lennättämään sen jo ykkösellä kaukaa yli. Tien toiselle esteelle sain nyt paremmin ja hyppy oli hyvä. Myös tie kolmannelle oli sujuva ja hyppy hyvä. Neloselle suoristus vähän viivästyi ja hypystä tuli vähän hassu, mutta ongelmat varsinaisesti alkoivat vasta viidenneltä, joka oli sarja. Meillähän ei nyt hirveästi ole rutiinia sarjoista ja kun kaarteessa pelasin ristilaukan ja kaulastaan vinon hevosen kanssa joka kaahasi pidätteistä läpi oli A-osa nopeasti edessä. Otin vaistomaisesti kiinni ja askeleen lisää, mutta hyppy pystyn läpihän siitä lähinnä tuli. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ratkaista eteen, mutta ei se ole niin vakavaa. Namu niin hienosti kuitenkin venyi väliin ja tsemppasi taas B-osan okserista puhtaasti yli. Kuudennelle hyppy olikin taas hyvä, mutta jotenkin pakka levisi vielä pitkässä lähestymisessä perusradan viimeiselle esteelle johon meidän ratamme päättyi neljän virhepisteen takia. Lähestyminen meinasi valahtaa esteen oikeaan reunaan ja korjatessani sitä Namun takajalat jotenkin luistivat vähän, joten loppujen lopuksi hyppy yli 90cm korkean okserin tuli ravista.. :D Puhtaasti kuitenkin yli ja maaliin. Radan jälkeen olin oikein tyytyväinen ja minusta tuntuu edelleen, etten ehkä kuolekaan sinne metrin radalle kuukauden kuluttua!
Loppujen lopuksi Repe oli ainoa, joka sai puhtaan radan. Repen lisäksi vain yksi ratsukko pääsi uusintaan saakka, joten loppujen lopuksi olinkin sijalla kolme, sillä perusratani oli nopein, 47,56 (muuten melkein 10 sekuntia kaikkia muita nopeampi! :D). Vähän yllättyneenä marssimme siis toistamiseen palkintojenjakoon, ja pitää kyllä todeta että tyytyväisempi Namu oli kunniakierroksella jonon kärjessä kuin hännillä...
Loppujen lopuksi päivän saldona oli siis yhden luokan voitto ja toisessa luokassa kolmas sija. Lisäksi tietysti myös tuo junnumestaruus, jossa pokaalin sain nyt kolmannen kiinnityksen myötä omakseni. Esinepalkinnoiksi valitsin nuo Horkan talviratsastushanskat ja Ridzin heijastinbootsit, jotka varmaan hajoavat heti, mutta mikäli eivät ovat ne varmaan oikein kätevät Namulla maastossa! Hevonen muuten laitettiin traikkuun nopeasti kahden kokeneen lastaajan avulla, ja kotona oli taas pian rauha valtakunnassa, vaikka Taavin piti hetki laumaansa Hensua puolustaakin.. Oli kyllä Namu kauransa ansainnut, ja on edelleen! :)
emmäoikee löydä muita sanoja kuin WAU! tietysti alat panostaa uusintaan, se on koko radan paraskohta!! :;) Sääli toi yksi pudotus, mutta muuten niin hyvä rata sit kuitenki riitti sijoille! Hienoo Emilia!
Hahah kiitos! Mä mielummin varmistelen ja hissuttelen, pysyy hevonen ratsastettavana (hyvällä tuurilla) ja sitten voi jälkikäteen miettiä miksei ratsatanut reippaampaa... :D Ja meille on perinteisesti tullut aina 90cm radalta yksi puomi, miksei siis nytkin? ;)
Onneeee vielä teille :) ♡
VastaaPoistaKiitti! <3
PoistaOnnea hyvistä radoista ja juniorimestaruudesta! B) Menitte kyl Namun kanssa tosi hienosti ja reippaasti. ;')
VastaaPoistaJa etenkin reippaasti ;D Kiitos! :)
Poistaemmäoikee löydä muita sanoja kuin WAU! tietysti alat panostaa uusintaan, se on koko radan paraskohta!! :;) Sääli toi yksi pudotus, mutta muuten niin hyvä rata sit kuitenki riitti sijoille! Hienoo Emilia!
VastaaPoistaHahah kiitos! Mä mielummin varmistelen ja hissuttelen, pysyy hevonen ratsastettavana (hyvällä tuurilla) ja sitten voi jälkikäteen miettiä miksei ratsatanut reippaampaa... :D Ja meille on perinteisesti tullut aina 90cm radalta yksi puomi, miksei siis nytkin? ;)
Poista