#195 Piruetteja

Miten minulla on aina nämä lomaviikot sellaisia, etten vain saa hevosten kanssa puuhailtua edes sen vertaa mitä jo ihan päivittäin koulun jälkeenkin? Keskiviikkonakin kävi nimittäin niin, että sain aikaseksi ratsastaa vain ja ainoastaan Namun. Suunta oli, minnekäs muuallekaan kuin sänkkärille, jossa sitten kokeilimme vähän pelata Jungle Racea. Pelin idea siis on suunnistaa kartan avulla hedelmien luokse mahdollisimman nopeasti, mutta toteutus ei kyllä ole mikään ihan paras. Olisin tarvinnut myös jonkun paikan puhelimelle, sillä kädessä sitä oli todella hankala etenkin Namun kanssa pitää. Keräiltiin kuitenkin muutamia hedelmiä ja oli kyllä helppoa aina vain laukata välimatkat, mutta jarruttaminen tuppasi menemään vähän pitkäksi.

Kun pelaaminen ei oikein sujunut päätin ratsastella ihan muuten vain, ja enempää ajattelematta yritin vähän hidastaa ravia, josta sitten käänsin hevosen mahdollisimman nopeasti kotiin päin. Nopeasti Namu tajusikin idean ja nosti itse laukan ja kääntyi 180° muutamalla askeleella. Siitä se saikin hurjasti kehuja ja tyttö oli taas oikein tyytyväinen itseensä. Saman ratsastuksen aikana idea jalostui vielä pidemmälle, kun pystyin paikaltaan hypyttämään Namua pari kertaa pienesti pystyyn ja sillä tavalla kääntymään. Tämän ratsastuksen aikana tajusin oikeasti, kuinka en halua ratsastaa perinteisesti. Haluan opettaa hevosille kaikkea hienoa ja näyttävää ja pitää niiden kanssa hauskaa miettimättä sitä miltä me näytämme!

Torstaina Tinja tuli meille yöksi, ja vaikka ensin ajatus olikin lähteä ratsastamaan ei se sitten kuitenkaan toteutunutkaan. Treenasimme kuitenkin lastausta, tosin huonolla menestyksellä. Ponit painelivat ihan nätisti pienellä liinan avustuksella kyytiin, mutta kun otimme Taavin ulos panikoitui Hensu ja alkoi kaataa itseään. Sain sen kyllä nopeasti ulos, muistaakseni vain kerran se ehti nurin saakka, mutta ei siitä kyllä hyvä mieli jäänyt ponille. Taavin laitoimme sitten vielä takaisin ja kokeilimme saada Namuakin perään, mutta ei hevosta huvittanut tulla edes lastaussillalle. Huomenna sitten mietitäänkin, millä ihmeellä hevonen saadaan kyytiin...

Namulla oli myös illalla kengitys, jonka takia ratsastukseen lähtö oikeastaan viivästyikin niin paljon. Takajaloista aloitettiin, mutta oli siinä silti jaksamiset taas koetuksella vähän kaikilla. Jalkoja kiskottiin enemmän kuin koskaan aikasemmin, eikä huulipuristimellakaan tuntunut olevan merkitystä ellei siitä oikeasti puristanut. Silloin kun Hensulla piti käyttää hetken, sanoin heti että tuota et sitten yhtään enempää kiristä, mutta Namu ei selvästikään ole yhtä tärkeä ja tuttu, koska sillä pystyin ihan itse satuttamaan hevosta siinä kohtaa kun meni pelleilyksi. Etujalat sitten menivätkin kuin mallioppilaalla, tamma ei tainnut kertaakaan edes oikeasti yrittää ottaa jalkaansa itse alas. Ihme hevonen!