#200 Ratsastushistoriani

Kenellekään ei varmasti ole yllätys, että tykkään hevosista ja ratsastamisesta nykyään paljon, ja oikeastaan se on ainoa harrastukseni - kallis ja aikaavievä sellainen! Mutta näin ei suinkaan ole ollut aina. Yhdeksän vuotiaaseen saakka minua ei hirveästi kiinnostanut ratsastuksen aloittaminen, vaan olin 4H-kerhossa koululla ja myöhemmin kyllä sitten tallillakin. Ehkä se oli yksi syy, miksi tähän lajiin sitten päädyin? Kun kiinnostus hevosiin sitten alkoi herätä astui mukaan kuvioihin keppihevoset, joita oli ensin kaksi kappaletta, mutta nykyään päälle kaksikymmentä. Keppareita tuli harrastettua monen monituista vuotta todella aktiivisesti, ihan päivittäin ja niin yksin kuin kaverinkin kanssa. Tätä jatkui vielä varmaan pari vuotta hevosten tulon jälkeenkin, mutta siinä kohtaa kun siirryin kolme vuotta sitten yläasteelle loppui vain aika ja jotain oli pakko jättää pois. Ja muuten kunto on lähtenyt syöksymään alas aika vauhtia! Edelleen tulee välillä mentyä kepparilla silloin tällöin kaverin kanssa, mutta ei se enää ole samanlaista. Sääli.

Minulla ei ole (tai on muttei hajuaakaan missä, varmaan hajonneella tietokoneella) mitään kuvamateriaalia ratsastukseni alkutaipaleelta, eli alkuun tulee sitten vain vanhoja kuvia Hensusta ja Taavista.. Tämä on vuoden 2012 alkupuolelta.

Tämä taitaa olla jo 2013 talvea.

Takaisin aiheeseen.. Aloitin käymään ratsastustunneilla vuonna 2009, eli yhdeksän vanhana. Äiti pitkän aikaa yritti toppuutella ja pitää minut poissa hevosten parista, juuri siksi että hän on myös nuorena ollut paljon hevosten kanssa, ratsastanut ja ajanut, ja tietää lajin vaativuuden, rankkuuden ja vaarallisuuden. Mutta kun minä jotain päätän, olen tottunut saamaan tahtoni läpi ja niin sitä sitten päädyttiin ratsastustunneille. Oikeastaan, ennen varsinaisesti tuntien aloittamista menimme Jeminan kanssa uudelle tallilla jälleen 4H-kerhoon, jossa välillä pääsi hevosenkin selkään. Ei siitä kuitenkaan enempää, meno oli vähintäänkin kyseenalaista siellä, mutta kerhon loppumisen jälkeen päädyin silti tunneille. Ja sielläkin oli kyllä opetuksen taso melkoisen välinpitämätöntä ja suurinpiirteistä, että on oikeastaan ihme ettei mitään koskaan sattunut. Kesän kävin täällä tunneilla, mutta talven kynnyksellä vaihdettiinkin sitten paljon tasokkaampaan paikkaan ja etenkin opettajaan. Suurin osa hevosista tosin säilyi samana, koska opetushevoset vanhasta paikasta päätyivät uuteen paikkaan ylläpitoon. Se ei kuitenkaan haitannut mitään, koska kahdesta vanhasta ponitammasta pidin paljon.

Ensimmäinen ajokerta Hensulla, tämäkin vuotta 2012 (ovatko nuo kärryt tosiaan olleet meillä niin kauan?!)

Minä ja serkkuni 2013 ♥

Silloin opettajakseni tuli ensimmäistä kertaa Kristina Niemelä, mikä oli ihan huippu juttu kehitykseni kannalta! Sen lisäksi, että opettaja oli vaativa, ratsastin ryhmässä jossa kaikki muut olivat ratsastaneet vuosia, minä kesän verran. Päädyin siis tekemään pohkeenväistöjä lähes joka tunti, ja vaikka sain koko ajan tehdä töitä aivan omien taitojeni ylärajoilla, oli se kuitenkin mahdottoman opettavaista. Ensin ratsastin paljon niillä samoilla poneilla kuin kesälläkin, Millillä ja Mandalla, mutta sitten tallille tuli ensin ilkeä tamma Violetta, jolla oikein kukaan ei halunnut mennä. Se hoitaessa potki ja ratsastaessa pukitteli, mutta minä oikeastaan ihan tykkäsin tammasta ja menin sillä paljon. Suurin ihastukseni tallille tuli kuitenkin vielä vähän myöhemmin, nuori kirjava tamma nimeltä Feja. Se ei paljoa osannut, mutta siitä tuli nopeasti lempparini ja meillä meni hyvin. Tämän tamman kanssa koin myös ensimmäiset onnistumiset peräänannon suhteen, se vasta olikin jotain vuoden ratsastaneena! Täällä pääsin loppuvaiheessa myös kerran kokeilemaan ilman satulaa ratsastusta, ja muutaman kerran vähän hyppäämäänkin. Kun sitten ryhmäni opettaja vaihtui ja Hensu muutti meille vuoden 2010 keväällä, piti tallille sanoa hyvästi ja lopettaa tunneilla käyminen siellä.

Toinen ratsastus Taavilla vuonna 2012.

Ei mitän hajua vuodesta, mutta toivottavasti 2012! :D

Hensua ennen meille tosin muutti suokkiruuna Einari, joka oli kiva kaveri niin kauan kun sen kanssa puuhasteli päivittäin. Kyllähän me kovaa mentiin aina ja katsojia hirvitti, mutta mitään suurempia ongelmia ei ollut ennen kuin Hensu saapui ja pääpaino siirtyi poniin. Einari jäi seisomaan ja siitä kehittyi aikamoinen kaahottaja kun energiaa vain kerääntyi pieneen paksuun suomenhevoseen. Hensun kanssa oli myös tietysti alkuun ongelmia, kuolaimia saatoin yrittää laittaa sille puoli tuntia ja ratsastaessa emme aina olleet samalla aaltopituudella, mutta nyt kun tästä on viisi vuotta aikaa olemme kyllä alkaneet pelata jo samaan maaliin. Oikeastaan Hensu on meidän hevosista se, joka toimii kuin ajatus, vaikka persoonallinen onkin! ♥ Hensulla kävin muutaman kerran tunneilla ja starttasin este- ja koulukisoissakin. Treenaaminen kuitenkin loppui siihen, kun ponin jalat alkoivat mennä huonompaan suuntaan ja epäonnistumisia tuli enemmän kuin onnistumisia. Silti Hensusta tuli kotona se luottoponi, jonka kanssa voi tehdä mitä tahansa.

2011, ensimmäiset koulukisani.

Vuoden kuluttua, kun Einari oli jo aivan hallitsematon minun kaltaiselleni kokemattomalle ratsastajalle ja hevosten käsittelijälle, lähti ruuna meiltä ylläpidosta ja tilalle tuli kurjassa kunnossa ollut vanha lämminverinen Jusu. Tamma oli laiha eikä sillä ollut kuntoa, mutta talven aikana se sai massaansa takaisin ja kuntokin nousi. Hevonen ei missään nimessä ollut helppo, ja näin jälkeen päin ajatellen se ei liikkunut kyllä puhtaasti koko vuotena, mutta tammasta tuli minulle kuitenkin oikeasti tärkeä, ja minua harmittaa välillä edelleen se, että hevonen piti laittaa pois olemattomasta syystä vuoden kuluttua. Jusu opetti minulle paljon herkistä hevosista ja niiden ratsastamisesta, vaikka enhän minä tässä kohdassa mitään ihmeellisyyksiä osannut edes pyytää. Syy miksi tamma lähti oli, että kaverini piti tuoda hevosensa meidän talliimme. Se harmitti silloin ja harmittaa nytkin, etenkin, kun asiat eivät sujuneet ollenkaan. Tamma, joka meille tuli, oli sairas ja vihamielinen ja Hensun terveys sen kanssa oli koko ajan vaarassa. Kun hevosella sitten todettiin vakava kimosyöpä, passitettiin se takaisin myyjälleen. Tässä kohtaa välit kaveriini menivät huonommiksi, kun hevonen meidän toimestamme lähti heti eikä viikon päästä... Mutta kun nyt ajattelen kaveriani ja hänen hevostaan tiedän kuitenkin että näin on paljon parempi, ruuna joka hänellä on on paljon parempi opetusmestari ja ystävä.

Taavilla ensimmäistä kertaa esteitä kesällä 2012.

Löysin kuvan Einarista, tosin tämä ei ole enää meiltä! :D

Vuoden 2012 loppupuolella äiti sai tarpeekseen näistä vuosittain vaihtuvista muiden hevosista ja päätti ostaa toisen halvan ponin. Oulusta sellainen löytyikin, ja traileri perässä sitä lähdettiin katsomaan ja hakemaan. Taavi ei kyllä koeratsastuksessa säväyttänyt, mutta kun sinne saakka olimme lähteneet niin kyllä se poni joka tapauksessa mukaan lähti. Kaksi vuotta meni sitten ponien kanssa puuhaillessa, Taavi opetti paljon kärsivällisyyttä ja toisaalta periksiantamattomuutta, ja sillä aloin käydä jälleen Kristina Niemelän valmennuksissa. Sieltä sain taas paljon työkaluja ratsastamiseen ja aloin taas oikeasti kehittyä. Muutaman kerran vanha Hensukin kävi valmennuksessa, ja aloin löytää senkin kanssa oikeasti vähän yhteistä säveltä. Talvi meillä oli taukoa valmennuksista, mutta kesällä päädyin Irina Kokon tunneille. Kun Krissen kanssa paino oli kouluratsastuksessa, niin Iitun kanssa treenattiin enemmän sitä estepuolta. Tässä kohtaa se sisäinen esteratsastajani alkoi heräillä toden teolla. Kahden vuoden treenaamisen jälkeen ylsimme Taavin kanssa kisoissa 60cm sijalle puhtaalla radalla, ja HeB sijalle vähän yli 60 prosentilla. Sitten tuli talvi ja aloin käydä tunneilla tuntsareilla, koska hevosen kuljetus oli meille vaikeaa. Iitulle tulikin aivan mahtava poni Hanna, jolla treenasin pääasiassa koko talven. Poni nousikin lähestulkoon tasolta puomi siihen, että pystyimme treeneissä hyppäämään 90-100cm tehtäviä. Hannan kanssa pääsin myös tällä hetkellä ensimmäistä ja viimeistä kertaa aluetason kilpailuihin Ypäjän kisaviikolle, jossa neljästä luokasta sijoituimme kahdessa 80cm luokassa. Hanna on luonteeltaan hyvin lähellä Namua, mikä varmasti innosti Namun ostamiseen!

Krissen valmennuksessa 2012.

Aluekisadebyytti Hannalla 2014. ©Ida-Maria Valo

Kun Iitu myi Hannan ja lopetti toimintansa Somerolla ja minulla oli käytössä vanhat ponit joilla treenaaminen ei oikein enää onnistunut, löytyi netistä ilmoitus puolan tuontihevosista. Nopeasti kävimmekin kokeilemassa Namua, ja ostopäätös piti tehdä saman tien. Alkuun meillä oli kyllä paljon ongelmia kokemattoman tamman kansssa, mutta nykyään meillä menee jo oikein hyvin yksiin. Nyt käyn siis Helena Lehden tunneilla, sekä satunnaisesti muiden valmentajien valmennuksissa, ja olen löytänyt itselleni sellaisen tien jota haluan kulkea. Se ei ole sitä perinteistä linjaa, mutta toki sekin pysyy mukana! :)

©Rebekka Jousmäki

© Johanna Nikama
2014