Tämä viikko on meillä menty kyllä sieltä missä aita on maassa, sillä olen tasan kahtena päivänä kouluviikon aikana kavunnut hevosen selkään. Keskiviikkona Oona tuli tunnille, ja vaikka taivas uhkaavalta näyttikin emme saaneet sadetta niskaamme! Menimme lyhyen lenkin rennosti käynnissä ja ravissa, ja yllättäen Namu olikin loppua kohti ihan tyytyväinen vaikkei kovaa mentykään. Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa se ei myös ollut hionnut ratsastuksen aikana ja mielentila vaikutti rennolta ja tyytyväiseltä lenkin jälkeen. Ehkä tuokin konimus tuosta vielä joskus osaa nauttia rauhallisista maastoista... Hensua sen sijaan otti päähän ettei saanut mennä, ja lähellä oli ettei poni omin päin laukannut perinteisiä laukkasuoria. Vanhuksella oli ihan omat suunnitelmansa lenkistä.. :D
Perjantaina Jemina tuli meille yöksi ja ratsastamaan lähtemisemme venähti pitkäksi, kun lähdimme ensin etsiskelemään kadonnutta muistikorttia. Maastoon verhouduimme heijastimiin, mutta valoa ei älytty ottaa mukaan. Olisi ehkä kannattanut, koska pimeää oli jo ihan seitsämän aikaan! Kesällä tuli harmiteltua, että yömaasto jäi toteuttamatta, mutta tämä ajoi kyllä melkein saman asian! :D Oli vähintäänkin mielenkiintoista laukata Namulla pimeässä hädin tuskin tietä näkien ilman jarruja, mutta hengissä selvittiin siitäkin. Loput laukat mentiinkin sitten turvallisesti Hensun hännässä, mutta oli paljon helpompi kun ei tarvinnut roikkua ohjissa koko matkaa, vain vähän hidastuksessa.. Oli kyllä kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti