perjantai 4. syyskuuta 2015

#159 Lomat lusittu!

Jaa niin mitkä lomat? No tietysti ne, jotka johtuvat ratsastajan laiskuudesta. Maanantaina olin Jempulla, tiistaina oli liian pitkä päivä koulussa, keskiviikkona satoi... Selityksiä siis löytyy. Torstaina otin sellaisen kevyen paluun hevosen selkään käymällä jokaisella kaakilla maastossa. Eikä muuten ollut ihan yksinkertaista kenenkään kanssa.




Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin joutua loimittelemaan hevosta tässä kohtaa vuotta. Koska ponin fleece-sade (jota tarvittiin koska herra oli ehtinyt jo kastua ja tärisi laitumella)  on yhtä Somerolla sai se lainata loimen Hensulta ja kaulakappaleen omasta vuorettomasta loimesta. Tammat vain naureskelevat sateelle, jossa tämä sankari palelee..


Namulla ei ollut pienintäkään aikomusta lähteä ensimmäisenä toihin
Namu sai kunnian olla päivän ensimmäinen, koska arvatenkin se olisi kaikkein hankalin tapaus. Hoitaessa sitä epäilytti heijastinloimi, mutta ratsastaessa se ei aiheuttanut enää vaikeuksia. 

Tamma oli taas aluksi kivan rauhallinen, mutta näki kyllä ojissa paljon mörköjä joita piti hyppiä karkuun. Laukassa oli lievää kovaa menemisen makua, ja viimeisellä laukkasuoralla oli ratsastaja irroittautua kyydistä kun vastassa oli pelottava auto ja koiria, kaukana toki.

Namu tosiaan päätti että ei tuonne, kääntyi laukasta ympäri ja yritti painella takaisin mistä oli tullutkin. Se ei toki käynyt ja vähän lähemmäs mentiinkin, mutta jos yhtään yritti tammaa usuttaa eteenpäin oli reaktio pakeneminen taakse tai sivulle. Eikä muuten päästy oikeaan suuntaan ennen kuin koirien omistaja tuli hiljentämään koirat ja kävelemään edellä. Oli kuulemma jo vähän vaarallisen näköistä. 



Taavi oli hirveän ärsyttävä hoitaa, se hyöri ja pyöri, enkä jaksanut edes komentaa sitä. Ratsastaessa se oli kuitenkin jopa aika meneväinen ja vaikka ojissa senkin mielestä oli välillä vähän mörköjä niin suurimmaksi osaksi kaikki meni tosi kivasti. 

Laukassakin sai vaan matkustella kyydissä kevyessä istunnassa ja poni laukkaa tyytyväisenä reippaasti eteen. Parhautta!



Hensulle elämää suurempi kysymys oli laitumelta poistuminen. En viisaana ottanut narua ja kun poni sitten pelkäsi maassa naksuvaa sähköä oli kyllä työn takana saada poninen töihin...

Itse ratsastus kyllä oli suorastaan ihanaa! Ponissa ei tosiaan ollut merkkiäkään ontumisesta tai epäpuhtaudesta vaan se paineli menemään korvat hörössä niin kovaa kuin kuski päästi. Hensu <3 
Kamalan pimeä vaan tuli jo yhdeksän aikaan, sieltä se syksy taas tekee tuloaan  :(

"Siis ihan oikeesti.."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti