Maanantaina minulla oli suuret suunnitelmat Hensun synttärijuhliin, mutta kun taivas peittyi harmaisiin pilviin päätin vielä juhlimista siirtää. Loppujen lopuksi sain itseni tasan vain ja ainoastaan Namun selkään. En olisi vuosi sitten lähtenyt kokeilemaan kaulanarulla ratsastamista, vaikka siitä olisi maksettu miljoonia. Eilen sain itse päähäni sitä kokeilla, ja kannatti tosiaan! Laitoin varajarruksi riimun ja siihen ohjat, mutta pääasiassa kaulanarun voimin mentiin. Ja satula luonnollisesti jäi myös talliin. Meni ehkä kaksi kierrosta, niin tamma oli jo keksinyt ohjaamisen ja pysähtymisen, eikä se yrittänyt yhtään käyttää tilannetta hyväkseen. Ravissakin pystyin tekemään monipuolisesti erilaisia kaaria ja pääasiassa suunta oli oikea. Avoin portti kavereiden suuntaan vain houkutteli vähän.
Laukkaa otin ensin riimulla, kun askellaji on ollut vähän herkkä lähtemään lapasesta. Mitään sellaista ei tällä kertaa kuitenkaan ollut ilmassa ja hetken pohdinnan jälkeen yritin pitää sekä ohjat kädessä että ratsastaa kaulanarulla. Se johti kuitenkin vain ratsastajan solmuun menemisen ja heitin sitten ohjat pitkiksi ja kokeilin laukkaa. Ja sehän onnistui! <3 Laukkasin pari kierrosta molempiin suuntiin ja hyppäsin alas selästä. Upeasti toiminut tamma pääsi metsään kävelemään loppukäynnit, josta se nauttii. On muuten Namukin ottanut jo poneilta mallia ruokailun suhteen, jokaiselle ruohopuskalle pysähdyttiin syömään.. :D
oi, ihana namu! tuollaset onnistumisen tunteet ovat niin suuria! Hienoo, että Namulla pystyt ratsastaa vain kaulanarun voimin, hatunnoston arvonen juttu :p
VastaaPoistaJep, tämä oli kyllä Namun kanssa suuri saavutus! Siinä kun se on aina ollut poneilla itsestään selvyys, on se Namulla ollut jotain ihan muuta :'D
PoistaSiitä se lähtee!;) ei namu ihan toivoton tapaus oo;)
VastaaPoistaEi tietenkään ole! Nyt kun se on alkanut luottaa voi alkaa myös harrastaa yhtä monipuolisesti kuin poneilla ;)
Poista