sunnuntai 6. syyskuuta 2015

#160 Haaste

Ohjeet:
1. Kiitä sinut haastanut bloggaaja ja linkkaa hänen bloginsa.
2. Vastaa haasteen antajan 11 kysymykseen.
3. Haasta 11 uutta blogia mukaan haasteeseen.
4. Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille.

Minä olen tämän haasteen elämässäni toteuttanut jo pari kertaa, mutta nyt kun sen sain Jempulta, Repeltä ja Jennyltä ajattelin taas toteuttaa tämän. Vastaan siis 33 kysymykseen, mutta muuten mennään sääntöjen mukaan. Paitsi että en tietysti haasta kyllä noin montaa blogia. Kiitos siis Jempulle, Repelle ja Jennylle haasteesta!

© Rebekka Jousmäki
Repe: Milloin aloitit ratsastuksen ja missä?
Aloitin ratsastuksen 2009 kesällä, eli yhdeksän vuotiaana. Ratsastamassa kävin ensimmäisen kesän Ilolan tilalla, josta pian vaihdoin Wiurilaan. Lempiratsujani, ja oikeastaan ainoitakin ratsuja, joilla menin olivat ihanat newforestiponit Milli ja Manda, eli sieltä saakka lähtee rakkaus nyffeihin! <3

Koska minulla ei harmillisesti oikeasti ole kuin ihan pari huonoa kuvaa ratsastuksen alkumetreiltä laitoin tähän nyt sitten kuvan ensimmäisistä koulukisoistani Hensulla joskus vuonna 2011. Ja ei, minulla ei ole aavistustakaan miksi suojat ovat jalassa :D
Jemppu: Mihin kiinnität ensimmäisenä huomiota muiden blogeissa?
Koska omankaan blogini ulkoasu ei mikään spesiaali ole, en laita kovinkaan paljon painoa bannerille. Siisti blogin kuitenkin pitää olla. Puhelinkuvat sen koommin eivät vaikutusta tee, eli kyllä ne kuvat yhdessä oikeinkirjoituksen kanssa, joka on todella tärkeää, tekevät jo ihan kelpo blogin. Lisäksi aktiivinen päivitys ja videot saavat jäämään lukijaksi, jos aihe kiinnostaa. Kavereiden blogeja tulee seurailtua aktiivisesti, olivat ne sitten kuinka surkeita tahansa. :D

© Petri Volanen
Taavilla estekisoissa joskus 2013.

Jenny: Miksi bloggaat?
Kirjoitan blogia edelleen samalla periaatteella kuin silloin kuin aloitin ensimmäisen blogini kirjoittamisen - omaksi päiväkirjakseni. En haluaisi ottaa tästä itselleni ylimääräistä stressiä, mutta kummasti sitä silti välillä tulee, kuten vaikkapa tämän postauksen toteuttamisessa kävi. Lukijat ovat tietysti kiva lisä ja kommentit piristävät aina! Tykkään myös toteuttaa erikoispostauksia ja yleisestikin kuvata hevosia.

© Johanna Nikama
Kun tässä nyt näitä vanhempia kuva on ollut, niin tässä Hanna-ponia estevalmennuksessa 2014.

Repe: Mikä on suurin haaveesi ratsastuksen kannalta?
Suurinta haavetta on vaikea nimetä, mutta juuri tällä hetkellä se varmasti liittyy Namuun ja tamman kehitykseen. Kuinka hienoa olisikaan nähdä hevonen esimerkiksi kouluradalla liikkumassa oikeinpäin, ihan oman työn tuloksena. Myös kenttäkisat Namulla houkuttelevat, mutta se jää sitten nähtäväksi onko minusta ja tammasta (tai sen varsasta) siihen.

© Johanna Nikama
Vuosi 2014
Jemppu: Kuinka montaa blogia luet?
Montaa! Moni seuraamani blogi ei ole päivittynyt enää vuosiin, mutten silti ole jaksanut poistaa niitä lukulistaltani. Käyn todella usein katsomassa, onko uusia postauksia julkaistu. Koska läheskään aina ei ole, voisi sitä varmaan metsästää vielä lisää luettavaa! Pidän nimittäin bloggaamisesta ja blogien lukemisesta todella paljon! Niitä blogeja lukulistalla on tosiaan 77, eli ei edes sataa vielä! :D

© Rebekka Jousmäki
Jenny: Mitä mieltä olet varusteurheilusta?
Se on hyvinkin turhaa ja välillä tuntuu, että tarkoitus on vain ja ainoastaan prameilla. Tietyn värin ostaminen on tietysti ihan hauskaa, kuten nyt vaikka Namulla on tuo punainen vähän sellainen väri jota on tullut kerättyä. Sitä en ymmärrä yhtään. että ostetaan jotain Kingslandia, jossa vain ja ainoastaan se logo tuo 50€ lisää hintaan.. Vaikken rahasta juuri puhukaan, niin voin sanoa että kolmen hevosen saamisen jälkeen ei kyllä ole tullut mieleenkään pyytää mitään kalliita varusteita koska ne ovat coolit. :D

Jep, ne punaiset suojat ja satulahuopa ovat meidän varusteurheilun lopputulos yhä edelleen, vaikka kuva vuoden takaa onkin.. :D
Repe: Suurin este mitä olet hypännyt?
Hensulla ja Namulla on tullut ylitettyä 110cm korkea pysty joskus. Hensuhan oli meille tullessaan esteillä oikea rehellisyyden perikuva, joten pystyin jo varmaan kaksi vuotta ratsastettuani ylittämään sen kokoisen esteen. Sittemmin estekorkeus alkoi hirvittää ja seuraavan kerran metrikympin esteen ylitin Namulla koeratsastuksessa. Silloin se ei mitenkään erityisen isolta tuntunut, mutta sen jälkeen en kyllä ole taas sellaisia erehtynyt loikkimaan. Pelottavia noin isot esteet!


Kuvat videopysäytyksiä koeratsastuksesta.
Jemppu: Mitkä kolme sanaa kuvaavat mielestäsi eniten itseäsi bloggaajana?
Kuvailisin itseäni ehkä aktiiviseksi, velvollisuudentuntoiseksi ja rehelliseksi bloggaajaksi. Aktiivisena itseäni pidän useammastakin syystä. Ensinnäkin kirjoitan joka päivästä, usein useampiakin postauksia päivässä ja lisäksi tykkään toteuttaa aktiivisesti myös toive- ja erikoispostauksia. Velvollisuudentuntoinen olen siten, etten halua yhtään päivää jättää väliin esimerkiksi materiaalipulan takia. Rehellinen olen siinä suhteessa, että kerron avoimesti myös omista puutteistani, virheistäni ja epäonnistumisistani. Kerron myös kaikista alamäistä esimerkiksi hevosten kunnossa.

© Ida-Maria Valo
Aluekisadebyytti Hannalla 2014
Jenny: Millaiset luonteenpiirteet hevosessa ovat mieleesi?
Tähänhän vastaus on aika pitkälti Namu, mutta ei sekään täydellinen ole. Se on toki kiltti ja seurallinen, reipas (tai jopa kuuma) ratsastaa, eikä se pahemmin säiky. Pitää hyppäämisestä eikä epäröi, sekä on herkkä pohkeelle. Lisäksi tamma on yhteistyö- ja miellyttämisenhaluinen, sekä melko mutkaton. Taavista ottaisin ehdottomasti kevyen tuntuman suuhun ja sen mahtavan leikkimielisen luonteen. Hensulta taas kelpaisi sellainen luotettavuus ja syvä luottamus, joka meillä on. Poni on myös sellainen oman arvonsa tunteva ja osaa myös ilmoittaa, jos jokin asia ei miellytä, toisin kuin Taaville käy kaikki.. Näillä luonteenpiirteillä pääseekin jo pitkälle..

Rippikuvaukset 14.6.2015
Repe: Mistä pidät eniten hevosten kanssa?
Ratsastus ei tosiaan ole mitenkään välttämätöntä minulle, vaan tykkään enemmän puuhailla kaikkea monipuolista hevosten kanssa ja vain olla niiden seurassa. Tallityöt eivät ole mistään kotoisin, mutta harjailu taas on hyvin rentouttavaa. Ratsastus tuntuu etenkin näin koulun iskiessä päälle välillä lähinnä pakolliselta ja ahdistavalta, mutta ei sitä oikein voi jättää hevosia vain seisomaankaan..

Meikki johtuu sitten lyhärin kuvaamisesta :D
Jemppu: Mitä odotat eniten tältä syksyltä?
Syyslomaa! Okei, itseasiassa se ei ehkä ole ollenkaan se suurin odotettava asia tältä syksyltä, vaan enemmänkin nyt toimintaansa aloitteleva SomRan junnutiimi. Mielenkiinnolla odotan miten treenit, kurssit, rahankeruut ja kaikki tällaiset lähtevät pyörimään! Junnutiimistä tulen varmasti kirjoittelemaan pian enemmän, mutta jotain kuvauksia olikin tässä jo! Lisäksi tietysti odotan innolla mitä näistä säännöllisistä tunneista saa irti, ja kylläpä odotan ihan erityisesti vielä yhtä valmennusta!

Koska minulla ei ainakaan vielä ole julkaista ryhmäkuvaa meidän tiimistä, saatte nauttia Hensusta ja minusta hyppäämässä 2010! :D
Jenny: Millaisia tavoitteita sinulla on hevosharrastuksessasi vai onko ollenkaan?
Tottakai on, eihän tässä muuten mihinkään kehitytä. Tavoitteena olisi saada kädet rauhoittumaan omalle paikalleen ja saada katse kuriin. Rohkeuttakin ottaisin mielelläni enemmän esimerkiksi esteiden noustessa, vaikka 90cm ei nykyään oikeastaan edes näytä pahalta. Lisäksi tavoitteena on saada Namusta kelvollinen ratsu myös koulupuolelle ja joskus vielä startata kenttäkisoissa. Haluan myös rakentaa hevoseen samanlaisen luottamuksen kuin Hensuun (ja Taaviinkin, vuoden tauko vain on suhdetta haurastuttanut).

© Johanna Nikama
Kyllä se heppa tässäkin ihan tyytyväiseltä itseensä näyttää :D
Repe: Minkälaisia tavoitteita olet itsellesi asettanut ratsastuksen suhteen?
Tällä hetkellä minulla ei niinkään ole tavoitteita suoraan itselleni, vaan tällä hetkellä ne liittyvät Namuun ja sen kehittymiseen, meidän kehittymiseemme ratsukkona. Onhan tässä jo matkaa taivallettu, mutta paljon on vielä tekemistä! Ehkäpä suurimpina juttuina sen rentouden vaaliminen ja toisaalta taas jonkun rutiinin saaminen esteille.

© Rebekka Jousmäki
Jemppu: Mikä on unelma-ammattisi?
Minulla tosiaan riittää näitä ammattivaihtoehtoja, on riittänyt ihan pienestä asti! Ala-asteella olin varma että minusta tulee laulaja tai opettaja, mutta ehkei nyt kuitenkaan. Sittemmin on mietitty ihan hevosenhoitajaa, ratsastuksenopettajaa kuin ratsuttajaakin unohtamatta tietenkään eläinlääkäriä. Tästä listasta puuttuu vielä monia, mutta tällä hetkellä yläasteen ja lukion jälkeen mielessä olisi poliisin opinnot (jos nyt kunto nousisi kolminkertaiseksi..)

© Rebekka Jousmäki
Hevosten kanssa olisi kyllä kiva touhuilla ammatinkin puolesta!
Jenny: Oletko koskaan meinannut "heittää hanskoja tiskiin" hevosasioissa?
Harva se päivä. On todella raivostuttavaa olla koulusta kotona myöhään ja tajuta, että kolme hevosta vielä pitäisi hoitaa. Etenkin kun tarpeeksi huonosti menee Namun kanssa olen jo välillä ajatellut sen myymistä, mutta tuolla se nyt edelleen olla möllöttää. Ponien kanssa on paljon helpompaa kun ne ovat "valmiita" eikä kukaan oleta niiden enää siitä muuttuvan. Eli kyllä sitä aika usein iskee epätoivo milloin mistäkin syystä, mutta se katoaa yhtä nopeasti kuin on tullutkin.

Mutta yhden onnistumisen jälkeen jaksaakin sitten taas!
Repe: Paras kesämuisto?
Yhtä parasta kesämuistoa on hirveän hankala ja epäreilu valita, joten sanotaan nyt vaikka leiri. Meillä oli koko viisi päivää todella kivaa ja kaikkea unohtumatonta pääsi taas tapahtumaan. Silti siitäkään viikosta on ihan mahdotonta nostaa jotain tiettyä pikkujuttua parhaaksi muistoksi. Muita ihania asioita ovat olleet laatuaika Jempun ja Repen kanssa, sekä tietysti pitkät maastot ja leikit. Toisaalta hevosvapaata oli kiva viettää vikat päivät lomasta.. Paljon taas tapahtui!

Tämän kesän leiriltä
Jemppu: Jos saisit korjata yhden virheen istunnassasi nyt, mikä se olisi?
Ehdottomasti kädet. Katsettani en kuitenkaan saa kuriin ennen kuin saan käteni kontrolliin. Käteni on kova ja hidas myötäämään, lisäksi toinen on yleensä edempänä ja toinen vielä korkeampanakin. Lisäksi minun on vaikea käyttää käsiä eri tarkoitukseen, ne kun tuppaavat toimimaan pitkälti parina kun kukaan ei ole sanomassa mitään..

© Johanna Nikama
Siis miten niin katse ja kädet? Kuva SomRan juniorikoulumestaruusradalta 2014.
Jenny: Millaisia ihmisiä talliympäristössä et voi sietää?
Valittajia. Jos tallin haju tai hevosen kakkaaminen ei miellytä ei paikkasi ole tallissa. Niistä ei sinun myöskään aina tarvitse mainita - havaitsen ne kyllä itsekin ja niitä viisi vuotta haistellut, enkä ole minäkään vielä kuollut. Toinen kategoria on yli-innokkaat vanhemmat. Heitä ei onneksi meillä käy, mutta esimerkiksi Somerolta sitten jo löytyykin. Jos lapsesi käy kerran viikossa tunnilla, ei sinun tarvitse ahdistella kokeneempia tallilla koko tuntia.. Ja sitten myös ihan riehupellelapset, mutta heidät yleensä jaksaa vielä ottaa huumorilla.

Yleensä lapset kuitenkin ovat aivan mahtavaa porukkaa!
Repe: Parasta mitä talvella voi hevosen kanssa tehdä?
Ainakaan meillä ei hirveästi ole mitään erityisiä juttuja mitä voisi tehdä vain talvella, joten sanotaan sitten ne hiihto- ja pulkkaratsastukset. Ne toki ovat todella hauskoja, ja taas mahdollisia toteuttaakin Taavin kotiuduttua! Voin muuten vannoa, että pulkassa on paljon vaikeampi pysyä mukana kuin suksilla, niin hassulta kuin se kuulostaakin!
Jemppu: Millä tavalla elämäsi olisi erilainen, jos siihen ei kuuluisi hevoset?
Sehän olisi ihan täysin erilainen! Minulla esimerkiksi olisi kaikki illat aikaa tehdä mitä haluan, huoneesi olisi siisti eikä joka paikassa lojuisi hevoskamppeita. Minulla olisi myös rahaa, tarmoa panostaa johonkin muuhun ja nukkuisinkin varmasti tämän vajaan kuuden tunnin sijaan vaikkapa kahdeksan tuntia! Tällaista elämää voisi olla ihan rentouttavaa elää muutama viikko, mutta en kyllä vaihtaisi kokonaan pois hevosia!

Varmasti myös matkailisimme enemmän!
Jenny: Millainen talli on mieleesi?
Pidän hirveästi omasta pienestä tallistamme, jossa saan itse olla joka asiassa pomo. Puitteiltaan meillä on oikein riittävät ja hienot pihatto ja satulahuone. Tarhakin on tilava, tosin sen pohja on turhan pehmeä alhaalta ja yhdestä kulmasta. Laitumiakin meillä on tarjota useita joissa heppoja sitten voi vaihdella. Esteitäkin varmasti saisi lisää ja monipuolisia, jos vain alkaisi tekemään. Välillä sateella ja talvella sitä kaipaa maneesia, mutta maastoja en vaihtaisi. Kyllä näillä kiireinen opiskelija ja harrastelija viihtyy!

Ja kyllä ne nelijalkaisetkin viihtyvät!
Repe: Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Minulla ei oikeastaan ole harmaintakaan aavistusta. Poliisiopistossa? :D Ratsastusta en toivon mukaan ole lopettanut, mutta jos muutto kotoa on tullut ajankohtaiseksi ovat varmaan ainakin ponit, jotka toivottavasti ovat hengissä ja viettävät rentoja eläkepäiviä, jääneet tänne kotiini. Namukin on sitten jo kolmetoistavuotias ja sillä voi olla vaikkapa varsuli rinnallaan. Tai sitten olen vain lentänyt sen selästä ja makaan haudassa jo viiden vuoden päästä.

© Rebekka Jousmäki
Hensu ei ainakaan viiden vuoden päästä enää paljoa töitä tee!
Jemppu: Mitkä ovat kolme asiaa, josta et luopuisi mistään hinnasta?
En tiedä kuinka pikkutarkkoja juttuja tähän haettiin, mutta minä sanon perhe, kaverit ja kotieläimet. Perhettä tuskin tarvitsee selitellä, eiköhän se jokaiselle ole korvaamattoman tärkeä. Kavereita minulla on niitä parempia ja huonompia, mutta yhtä kaikki en heitä kyllä vaihtaisi pois mistään hinnasta. Hevoset kyllä myöskin ovat sellainen osa elämääni, etten osaisi elää ilman niitä. Toisaalta halusin mukaan myös kaiken maailman kissat ja koirat, mutta sudet joista on ollut taas liikaa harmia jätin kuitenkin ulkopuolelle... :D

Rakkaat koirakaverit, joista tummepi on ollut jo kauan mullan alla ♥
Jenny: Onko sinulla jotain pakkomielteitä tai outoja tapoja? Jos on, mitä?
Vastaan tähän nyt vain hevosiin liittyvästi, mutta tottahan niitä outoja tapoja muualtakin löytyy. Suojat minun on aina pakko laittaa roikkumaan tavalla, jota kukaan ei edes ymmärrä.. Se nyt vain on käytännöllistä! :D Toinen asia, jota ihmiset eivät ymmärrä, on tavaroiden pesu käsin, mutta ei siinä nyt mitään kovin outoa ole. Pakkomielle minulla on lähinnä pelleilyyn ja laulamiseen aina tallissa, eli kavereilla (ja hevosilla) voi kyllä jossain kohtaa mennä hermot..

© Johanna Nikama
Minut voi nähdä myös mitä kummallisemmissa asuissa hevosen selässä.. :D
Repe: Oletko aina tykännyt hevosista?
En suinkaan. Äitihän yritti pitää minut erossa näistä isoista nelijalkaisista mahdollisimman pitkään, mutta ehkä seitsämän-kahdeksan vuotiaana keksin jo schleichit ja kepparit, joista sitten ei kyllä enää ollut paluuta. Kaikki vanhat kaverit ovat muuten edelleen tallella valmiina leikkimään jos sattuu tekemään mieli!

Ai kamala kun olen pulskan näköinen!! Vuodelta 2011.
Jemppu: Mitä odotat tällä hetkellä eniten?
Kesälomaa! Johan sitä koulua on puolitoista viikkoa kulunut ja minä alan olla saanut tarpeekseni.. Toisaalta ajatus siitä, että peruskoulu on sitten vajaan 10kk kuluttua sitten ihan oikeasti ohi. Kamalaa, minä haluan palata takaisin eskariin ettei vain tarvitse ikinä aikuistua! Toisaalta olen ikionnellinen, etten ole yrittänyt aikuistua liian aikaisin vaan voin edelleen hyvin mielin leikkiä jos siltä tuntuu.


Jenny: Harrastatko ratsastuksen lisäksi mitään muuta?
En varsinaisesti, en ainakaan mitään liikunnallista. Ennen ratsastelin keppareilla päivittäin, mutta se on jäänyt ajan vain yksinkertaisesti loppuessa kesken (ja jalatkaan eivät oikein tykkää). Lenkillä saatan käydä joskus, muttei sitäkään kyllä liian usein. Toki teen videoita ja bloggaan, eli kai nekin harrastuksia ovat. Lisäksi aloitin nyt pari kuukautta kestävän kerhon Lupa Kokata, josta olisi tarkoitus saada sitten hygieniapassi.. :D

Jep, osaan minäkin vähän valokuvata..!
Repe: Pahin tippumisesi?
En onneksi koskaan ole tippunut mitenkään pahasti. Ehkä niissä tilanteissa kuin olisi voinut sattuakin, eli pystyynhypyt ja ainakin Hannan kanssa seinään törmäämiset, olen pysynyt onneksi kyydissä. Oikeasti olen varmaan pahiten satuttanut itseni, kun ratsastin Taavia liukkaalla sadeloimella laitumelta ja se säikähti kahdesti. Toisella kerralla putosin parista pukista niin, että häntäluu oli ehkä pari päivää kipeä. Mitään ei oikeastaan koskaan ole siis sattunut! (*kop kop*)

© Rebekka Jousmäki
Minun tippumisistani tasan yksi on tallentunut kameraan, ja sekin huonosta kuvakulmasta videolle. Tässä kuitenkin yhden kuvauskerran kommellusten lopputulos..
Jemppu: Paras muisto kesältä 2015?
Tähän vastasinkin jo kerran, mutta tietysti voin kaivaa lisää kivoja asioita kesästä esiin. Niitä olivat esimerkiksi todella vähäisiksi jääneet kisat, jotka kuitenkin sujuivat tällä treenaamisella todella kivasti. Vaikka itse ripari oli kaukana kaikesta hauskasta, oli rippijuhlat kuitenkin ihan kiva juhla jossa näki sukulaisia vähän enemmäkin. En kuitenkaan yhtään tykkää olla huomion keskipisteenä.. :D


Jenny: Jos saisit valita minkä tahansa hevosrodun, minkä ottaisit?
Jonkun raskaan! Minulle itselleni kolme hevosta riittää vallan mainiosti, etenkin kun ne ovat ne kolme maailman parasta. Minulla on raskasrakenteinen normaalikokoinen hevonen, joten poneista kasvaminenkaan ei ole ongelma ollenkaan. Treenikaveri löytyy jo. Haluaisin siis pienen tinkerin tai vähän isomman shiren tai clydesdalen äidilleni ratsuksi ja ajohevoseksi.

Tosin ei se suokki, tässä tapauksessa Aikku, myöskään olisi ollut huono vaihtoehto!
Repe: Pidätkö hevosista enemmän kuin poneista?
Tavallaan kyllä, tavallaan en. Hevosethan toki ovat kooltaan minulle paljon paremmin soveltuvia ja tulevaisuus toki lepää hevosten varassa, mutta ponit ovat kyllä aivan mahtavia karvakorvia ja niillä on aina vähän enemmän sitä pilkettä silmäkulmassa. Lisäksi Hensu ja Taavi ovat kyllä niin lässyköitä pihaponeja, että eihän sellaisista voi olla pitämättä!

© Seidi Siimes
Jemppu: Mitä aiot tehdä syyslomalla?
Mitäs minä. Viettää toivon mukaan aikaa ainakin sinun kanssasi, ratsastaa ja ehkäpä käydä tunnillakin. Sitten aion ehdottomasti nukkua univelat pois ja ehkäpä vaikka lukea jonkun kivan kirjan. Lisäksi voisi ottaa jonkun projektin tallissa tehtäväksi, mutta sitä nyt en ole vielä miettinyt yhtään.

Tämä kuva on Hensun 21 -vuotis syntymäpäiviltä, kuvitella, että eilen Hensu täytti jo 23!!
Jenny: Millaista musiikkia kuuntelet?
Kaikenlaista. Toki jotkut hengelliset laulut voi heti kättelyssä jättää pois, mutta muuten kyllä jossain määrin menee kaikki. Jonkin verran tulee kuunneltua näitä uusimpia hittejä joita soitetaan joka paikassa, mutta enemmän miellyttävät nämä vanhemmat kappaleet. Englanniksikin löytyy monta kelpo biisiä, mutta kyllä ne suomenkieliset 70-90 luvun hitit vievät voiton. Sanotaan nyt esimerkkibändeinä vaikka Popeda ja Leevi & The Leavings.

© Johanna Nikama
Kysymykseni haastetuille
1. Mikä sai sinut aloittamaan ratsastuksen?
2. Harrastatko jotain muuta kuin ratsastusta?
3. Millainen on tavallinen tallipäiväsi?
4. Tyhmintä mitä olet tehnyt hevosten kanssa?
5. Vaarallisin tilanteesi, johon olet joutunut hevosten kanssa touhutessasi?
6. Mikä asia tulee ensimmäisenä mieleesi, kun ajattelet parasta heppamuistoasi?
7. Oletko löytänyt uusia ystäviä hevosharrastuksesi kautta?
8. Oletko joskus harkinnut ratsastuksen lopettamista?
9. Oletko hyötynyt harrastuksestasi muussa elämässäsi?
10. Miten olet ihmisenä kehittynyt hevosten kanssa puuhaillessasi?
11. Oletko harkinnut jatko-opiskelua hevosalan ammattiopistossa?

© Seidi Siimes
Haastan omalta lukulistaltani seuraavat bloggaajat:
Emma - Kertomuksia elämästäni
Jannika - Seikkailua hevosten parissa
Sanni - Toisilleen luodut
Julianna - Ravaten unelmiin
Elli - Kohti esteratoja

Myös kaikki halukkaat saavat haasteen toteuttaa! :)

8 kommenttia:

  1. Olipas kiva kun jokaisen kysymyksen alla oli kuva, ei käynyt ollenkaan tylsäksi ja tuli vaan sellanen fiilis että "oho, nytkö ne kysymykset jo loppui". Hyvät perustelut jokaiseen. Oli muuten super kiva nähdä vähän vanhempiakin kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, kiva että pidit! Usko tai älä, mutta noita kuvia oli pirullista etsiä!

      Poista
  2. Tää oli mielenkiintoinen ja kiva lukea. Vaikka ensin katsoinkin, että tämähän on pitkä niin oikeastaan tämä ei ollut lainkaan liian pitkä! :)

    Mua jäi mietityttämään tuo Ilolan Tila. Oliskohan se just se paikka minkä nimeä en muista enää ja joskus aikoinaan siellä kävin. Kun nuo hevosten nimetkin tuntuivat tutuilta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hyvä ettei sitten kuitenkaan ollut liian pitkä! :)
      Voi hyvin olla mahdollista, paikkahan oli jonkun matkaa Somerolta tänne meille päin, ja siellä oli Millin ja Mandan lisäksi shettikset Olli ja Vellu(?), suokit Eppu ja Liinu ainakin. Lisäksi sitten pari jotka eivät tehneet tunteja :)

      Poista
    2. No on se sit se missä sillon kävin :D Muistan Olli oli niin mahtava poni! Ja vellulta kerran putosinkin. :D

      Poista
    3. Noniin! Mä en ikinä shettiksillä mennyt mutta Jemina tais kerran Ollin selässä istuskella :D

      Poista
  3. Teet kyllä joskus keppareistas postauksen ihan meidän keppari-ihmisten iloksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun keppariajat alkaa kyllä olemaan niin ohi, että tuskin tulen tällaista toteuttaneeksi :I

      Poista