Tämän jälkeen erehdyttiin ottamaan vielä vähän aarteenryöstöä, joka Namun kanssa hävittiin armotta. Luulisi tamman olevan siinä hyvä, kun kerran vauhtia piisaa, mutta niin siinä vain kävi etten päässyt selkään ollenkaan ennen kuin Jemina ja Hensu olivat jo rökittäneet meidät :(
Sitten Namu katosikin taas siihen omaan sekavaan tilaansa jossa se ei suostu vastaanottamaan mitään eikä tekemään mitään, ja oli täyden työn takana saada se rouhoittumaan. Sekin onnistui vasta kun kävin hakemassa sivarit avuksi. Onneksi älysin sen aika pian. Jeminan sanoin: "Namu on tosi nopea mutta päästään hidas". No niinhän se kyllä vähän onkin.
Hensu oli koulussakin aika kiva ja pääsi nopeasti syömään tarhan vierelle vihreää. Namun kanssa kävin kaikki askellajit kunnolla läpi ja lopuksi se alkoi olla jo ihan miellyttävä ratsastaa. Sainpas myös alkuun vähän vastahakoisen Jeminan selkään, kun halusin katsoa miten polle meneekään. Aika hyvinhän se menikin, ja siihen oli hyvä lopettaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti