Lauantaina ratsastin Namulla oikein pitkän kaavan mukaisesti koulua. Lähdin tekemään töitä taas vähän eri tavalla, ja itseasiassa tämä tapa tuntuikin ihan tuottoisalta jopa meille. Unohdin nimittäin ihan kokonaan alkuverkasta sisäavut. Omia heikkouksiani nimenomaan ovat nuo ulkoavut, enkä koskaan oikein saa hevosta kunnolla edes sinnepäin ratsastettua. Nyt siis ratsastin vain ulkoavuilla. Ensin tekemistä oli jo ihan kulmien kääntämisessä ja pysähdyksissä, mutta loppujen lopuksi onnistuivat jo laukka-ympyrätkin joten kuten.
 |
| Harvinaista kyllä, Namu pötkötteli ihan pitkittäin tarhassa Hensun sijaan! |
Kun sitten alkoi tehdä sisäohjalla jotain huomasi kyllä heti kuinka hyväksi tamma tuli etenkin käynnissä ja ravissa! Se ihan itse hakeutui tuntumalle ja jopa viipyili siellä hetkittäin. Se myös tuntui selkään todella miellyttävältä Namuksi. Ennen laukkaa tein sen virheen, että annoin Namun kävellä hetken pitkällä ohjalla jolloin sen keskittyminen yllättäen katosi ja se olikin laukassa vähän vaikeampi, mutta kyllä ratsastuksesta hieno fiilis silti jäi. Nyt täytyy kyllä laittaa paitsi hevonen myös ratsastaja kunnon ulkoapukuurille, jos vaikka saataisiin koulutouhuihin jotain järkeä! Eikä se esteilläkään pahitteeksi olisi.. ;)
Noni jes, se on kyllä antaa huimasti lisää motivaatiota kun löytää vähän uusia nappuloita. Ens kerrallla pistät kameran kuvaamaan ;)
VastaaPoistaNiinpä, kyllä siitä motivaatiota saa! Mä inhoon sitä kameraa, aina kun käytän noin 2 sec sen päälle laittamiseen Namu ehtii jo kadota toiseen ulottuvuuteen ratsastettavuuksiensa kanssa :D
Poista