#53 Koulunpenkille

Nimittäin lauantaina Namu joutui, nimenomaan joutui vasten omaa tahtoaan, pitkästä aikaa oikeasti keskittymään kouluratsastuksen kimurantteihin kuvioihin. Otin alkuun sivarit mukaan, mutta totesin pian tamman olevan rennompi ilman niitä. Liikkeelle lähdettiin jälleen ihan nollasta: käyntiä ei otettu askeltakaan ennen kuin paikallaan seistiin suurin piirtein oikein ja hyväksyttiin ohjastuntuma. Sitten sama juttu käynnin, ravin ja lopulta laukankin kanssa. Vaadin aina ensin hyvän askellajin ennen kuin muutan sitä mihinkään suuntaan.

Käynnissä Namu oli kaikkein paras ratsastaa. Se tuli nopeimmin tuntumalle ja antoi helposti tilaisuuden kiittää itseään. Ravissa hakemista oli, mutta oikeastaan tamma oli yllättävän miellyttävä kun miettii millainen se oli perjantaina. Laukassa oikeaan kierrokseen laukka oli ihan super, mutta vasempaan kierrokseen (jossa oma painoni sisällä häiritsee todella paljon hevosta) joutui tekemään paljon ennen kuin sain mitään tuntumaa koko askellajiin. Paljon kuitenkin auttoi kun tietoisesti suoristin itseäni satulassa, eli siirsin painoa ihan reippaasti ulospäin.

Pysähdyksissä Namu oli kaikkein huonoin, mikä on jännä kun ottaa huomioon että yleensä juuri ne ovat olleet aika kivoja. Ohjastuntumaa ei vain meinannut millään saada rauhoitettua ja ratsulla oli kova hinku kokoajan hiipimään eteen- tai taaksepäin. Myös muutamat pohkeenväistöpätkät sujuivat ihan todella kivasti, ja nyt talven treenin jälkeen hevonen alkaa väistää jo ravissakin molempiin suuntiin aika kivasti - ennen kun se sujui vain vasemmalle.

Kun (ihme ja kumma) muistin vielä niin Helppo C:1 kuin K.N. Specialinkin ratsastelin niistä vähän vuorotellen läpi ravi- ja laukkaohjelmia. Käyntiohjelma (ja varsin lyhyt sellainen) löytyy vain jälkimmäisestä, joten siihen piti käyttää vähän mielikuvitusta ettei ihan vain pysähdyksiin mennyt käyntikään. Helpon C:n laukkaohjelma sujui pätkittäin todella kivasti, ja etenkin lävistäjät olivat parempia kuin koskaan ennen (eivät hyviä kuitenkaan, mutta parempia!) Sen sijaan K.N. meni aika räpellykseksi, ehkä koska yritin jälleen kerran tehdä selässä liikaa.

K.N. raviohjelmahan on todella simppeli, mielestäni paljon helpompi kuin C:eenkin. :D Se siis sujui paljon paremmin, ja Namu oli siinä ajoittain jo ihan hevosen tuntuinen. Harmi ettei kukaan päässyt kuvaamaan :( Pieni koulukärpänen kuitenkin puraisi jälleen, joten voisihan sitä vaikka jonnekin lähitallille ilmoittaa itsensä Helppoa C:tä ja K.N:ää (B:tä) räpeltämään. Pitääkin tästä taas ottaa itseään kunnolla niskasta kiinni ja alkaa vain hinkata sitä kouluakin ainakin kerran viikossa!

Namu alkaa olla jo aika kivassa kunnossa talven paksuilun jälkeen! :)