#68 Hetken mielijohteesta

Enää viikko koulun päättymiseen! Ihanaa, että lopultakin se aina niin kaukaiselta tuntuva kesäloma on kohta täällä! ♥

Postauksiin tulee kuitenkin heti loman alussa viikon tauko, kun itse suuntaan rippileirille tuonne kymmenen kilometrin päähän pöpelikköön. Jollen äkkiä saa jostain Namulle treenaajaa, saa hepat luultavasti sen viikon lomailla. Sitten onkin taas aikaa panostaa blogiin, treenaamiseen ja kisaamiseen!

Minulla on myös listattuna 23 erilaista erikoispostausta, joita ajattelin kesän aikana saada julkaisuun asti. Osa on jo toteutettuna ja osa vielä suunnitteluvaiheessa, mutta sieltä on tulossa kaikkea mielenkiintoista, mm. DIY-juttuja ja monenäköisiä videoita! Ja ideoita toki tulee kokoajan lisää! ;)

Nyt kuitenkin lauantain ratsastukseen. Iltasella olin menossa tekemään iltatallia, mutta sain kuitenkin päähäni lähteä nopeasti Namulla ratsastamaan. Harjasin salamavauhtia suurimmat pölyt pois, laitoin suitset tammalle päähän ja hyppäsin selkään. Hevonen oli vähän hämmentynyt ja meinasi kadota nopeasti alta, joten alkukäyntejä ei sen kummemmin kävelty.

Keräsin siis heti ohjat käteen ja aloin taivuttelemaan. Kuten aina, Namu oli ilman satulaa käynnissä hyvä. En oikein saanut sitä koottua, mutta rento ja kuuliainen se oli. Sen ravi oli paljon pomputtavamman tuntuista kuin aikoihin, ja pelkkä selässä pysyminen olikin työn ja tuskan takana. Tässä kohtaa aloin miettiä enemmän istuntaa, vähemmän ratsua, Se auttoikin Namun ahdistukseen, kun en väkisin yrittänyt saada sitä siistiin nippuun. Omaa työtä se kuitenkin vaikeutti, kun huomasin, että en kerta kaikkiaan osaa/pysty pitämään sitä painoa tasaisesti ja kylkiä yhtä pitkänä. Käynnissä se oli vielä ihan toteutettavissa, ravissa meinasin pudota sen takia..

Kun ravissa sain jotain järkeä omiin tekemisiini ajattelin nostaa laukan. Mutta ei se sitten ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Minuun iski sellainen pelkotila, jollaista en hevosten kanssa ole kokenut vuosiin. En uskaltanut nostaa laukkaa. Painuin selässä kyyryyn, tarrasin harjasta kiinni ja yritin saada Namua nostamaan laukkaa. Eihän se nostanut, ei olisi varmaan kukaan tuntemistani hevosista tehnyt niin. Otin uudestaan rauhallisen ravin ja toistin saman. Tiesin, ettei laukassa ole mitään ihmeellistä ja tammani osaa käyttäytyä, mutta en rohjennut nostaa laukkaa kunnolla. Ja kun se sitten nousi en uskaltanut ylläpitää sitä.

Laukoista ei siis ole oikein mitään ajatusta. Laukkasin muutaman askeleen kumpaankin suuntaan, mutta siinä se. Itse laukkaaminen ei edes ollut paha, ei siinä mitään ongelmaa ollut. Mutta ne nostot. Nyt pitää kyllä tsempata ilman satulaakin ratsastamiseen, ja yleensäkin tehokkaaseen työskentelyyn, koska onhan tuollainen pelkääminen oman, tutun hevosen selässä jotain ihan ennen kuulumatonta. Ja kun olen useasti ennenkin työstämällä työstänyt sitä laukkaa, nostoja jne. ilman satulaa.. :D

Loppuratsastus meni ihan ok, vähän yritin siinä selvitellä mitä laukassa oli tapahtunut, mutta en oikein mitään syytä keksinyt. Pelko vain iski eikä suostunut jäämään taka-alalle.

Käykö teille joskus näin? Pelkäätte jotain ihan tyhmää ja vielä ihan ilman syytä? 

Heittäkää erikoispostausideoita!