#71 Esteille

Eilen laiskottelin iltaan saakka ennen kuin raahasin itseni talliin. Laittelin tarhaan ensin 60cm pystyn ja okserin, mutta lisäsin vielä kavaletin verryttelyä varten. Esteet pysyivät korkeuksissaan koko ratsastuksen ajan, koska olin jälleen kerran yksin ratsastamassa. Ja kyllä tälläkin korkeudella oli jo tarpeeksi tekemistä!

Laitoin Namun kuntoon ja menin tekemään laitumelle sileän verryttelyä. Omasta mielestäni mukavampaa on verrytellä ensin kokonaan ilman esteitä. Namu oli oikein miellyttävä. Vähän hidas pohkeelle ja ohjalle, mutta reaktio kuitenkin tuli ja nopeutui koko ajan. Tein ensin loivia kaaria rennossa ravissa ja laukassa. Sitten aloin lisäämään ulkoapujen vaikutusta pienemmillä ympyröillä ja samalla tehden askellajin sisäisiä siirtymisiä. Viimeisenä muutamat kierrokset kevyttä laukkaa ja sitten vähän välikäyntejä. Hyppäämiseen oli todella hyvä fiilis.

Hyppäämisen aloitin pienellä kavaletilla, johon heti ensimmäisellä yrityksellä valitsin paikan ihan järjettömän kaukaa. Siispä heti alusta lähtien näin paikan joko kauas, lähelle tai oikein, mutta en ikinä osannut vaikuttaa hevoseen ajoissa korjatakseni sitä paremmaksi. Eipä se kuitenkaan tässä mitään haitannut, ja toistoilla sai suoritusta paljon paremmaksi. Tiedostan myös helposti omat ja Namun heikkoudet ja ongelmat hypyissä, joten niitä on suhteellisen helppo korjailla ilman opettajaakin. Silti tunnit olisivat jo paikallaan...

Kavaletin hypättyäni molemmista suunnista siirryin pystylle. Oikeaan kierrokseen se oli helppo, vaikka yksi puomi tulikin alas kun näin paikan lähelle ja lähdin liikaa ja liian nopeasti hyppyyn mukaan. Suurimmaksi osaksi hypyt olivat kuitenkin ihan kelvollisia. Vasempaan kierrokseen suuri ongelma oli laukan vaihtuminen laskeutumisessa. Esteelle oli lyhyt tie, ja sekä minun että Namun vinous johti todella helposti vaihtoon. Tämän sain kuitenkin korjattua johtamalla todella reippaasti menosuuntaan jo ennen hyppyä, ei ehkä kaunista mutta sai homman sujumaan.

Okserille lähdin tulemaan ensin vasemmassa kierroksessa, koska oletin sen olevan vaikeampi. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan hypyt sujuivat helposti ja aloin jo vähän hahmottamaan etäisyyksiäkin. Oikeassa kierroksessa esteelle oli suhteellisen pitkä tie, mutta siihen piti kuitenkin kääntyä tiukasti. Se tuotti vähän ongelmia, kun hevonen ei ollut enää niin ulkoavuilla. Kerran jätin hypystä kokonaan pohkeet irti, joka johti puomiin, mutta muuten meni kuitenkin ihan ok. Vähän reunasta mutta muuten aika sujuvasti. Kerran kompuroitiinkin taas heinäkärryn vierellä, josta Namu otti vielä vähän lisää vauhtia ja tehtävä alkoi olemaan jo suorastaan hankala! :'D

Hyppäämisestä jäi kuitenkin ihan mielettömän hyvä fiilis! Minusta on tullut esteillä vähän epävarma taukoilun takia, mutta nyt ei päässyt sellaista varovaisuutta tulemaan ollenkaan. Eiköhän se, että muutaman kerran hyppää vähän pienempiä vähän useammin saa nopeasti estesilmän toimimaan ja itseluottamuksen kasvamaan. Ei sillä, eivät ne 80-90cm radatkaan enää hyppyvaiheessa ole vaikeita, mutta sitä ennen kyllä! :'D

linkki