#59 Estekisat Forssa

Lauantai aamu alkoi mukavasti pommiin nukkumisella. Kun sitten tunnin myöhässä kömmin ylös sängystä alkoi olla jo pikkuisen kiire, kun edellisenä iltana en sitten tavaroitakaan ehtinyt pakkailla. Olipa myös vetoauto omilla teillään ihan viime minuuteille saakka, joten en saanut tavaroita edes autoon saakka, autotallin eteen vain. Varusteet pakattuani laitoin Namun nopeasti kuljetusmoodiin, ja sillä välin kun isäni kanssa tamma lastattiin äiti siirsi kamppeet autoon asti. Namu muuten paineli melkein suoraan kyytiin, mahti tamma!

Kisapaikalle löydettiin hyvin ja matka sujui rauhallisissa merkeissä myös trailerin puolella. Minä vain olin hukkua karttoihin seuratessani matkaa paperikartasta, navigaattorista ja puhelimesta :D
Perille päästyämme kävin maksamassa kansliassa ja vilkaisin nopeasti rataa, joka oli molemmissa luokissa sama. Alku vaikutti ihan loogiselta, mutta keskivaihe radasta oli todella sekavan tuntuinen. Ihan epälooginen. Otimme Namun ulos ja kaikista epäilyksistä huolimatta hevonen osasi käyttäytyä! Hetken katseltuaan se alkoi mutustella ruohoa, ja vaikka trailerit ja muut hevoset sitä vähän epäilyttivätkin sujui varustaminen naurettavan helposti.

Postaksen kuvat © Petri Volanen, kiitos!

Ehkä koko päivän kamalin asia Namulle oli ensimmäinen selkään nousu. Se pompsahteli vähän miten sattuu, mutta rauhoittui kuitenkin pian kun pääsi kävelemän käsihevosalueelle. Seurailtiin Repen kanssa 40cm luokkaa, ja Laikun rauhallinen seura vaikutti mukavasti Namuunkin. Luokassa mm. kaverini Tinja ratsasti Keke-ponilla puhtaan radan! Luokan palkitojenjaon jälkeen suuntasimme Repen kanssa kävelemään rataa, ja lopultakin siihen tuli vähän järkeä. Radassa oli muutamia vaikeita kohtia, kuten lankkuesteen ja aidan ahdas ja epäilyttävä väli, kuudennelle esteelle inhottava tie ja 10. esteeltä 11. esteelle oikein kunnon riskitie.

Tämän perään suuntasin 60cm verryttelyyn, jossa oli jokseenkin ahdasta ja ajoittain aika kaoottinen meno päällänsä. Forssassa en nimenomaan pidä tuosta verryttelystä, mutta onneksi näissä pikkuluokissa ei ole niin vakavaa jollei olekaan kunnolla saanut verryteltyä. En saanut verryttelyssä ratsastettua laukkaa juuri yhtään ja hyppyjäkin olisi voinut ottaa hyvillä mielin vielä monta lisää. Radalle lähdettiin aika kylmiltään ja koko rata menikin aika säätämisessä.

En koko radan aikana saanut yhtään rytmiä laukkaan vaan kiihdyttelin ja pidättelin vuoronperään. Ensimmäiselle esteelle oli pitkä tie ja näin paikan kohdilleen. Myös toiselle esteelle oli pitkä tie ja onnistuin ratsastamaan esteelle hyvään paikkaan. Sitten iski jokin ihme tarve ottaa 15,5m linjaan neljä laukka-askelta, vaikka järkikin sen sanoo että sujuvat kolme olisi Namulle paljon parempi. Nypin tamman kuitenkin siihen neljään askeleeseen, ja sen tehtäväksi jäi jättää puomit kannattimilleen. Neljännelle esteelle lähestyttiin kaula ihan vänkyrässä ja Namu vielä vähän jäi katsomaan leopardi-kuvioisia puomeja, mutta yli mentiin hyvin ja siitä toinen 15,5m linja tällä kertaa ihan sujuvasti kolmella. Kuudennelle esteelle ajattelin olevan todella vaikea tie, mutta ilmeisesti tsemppasin siihen oikein kunnolla koska se sujui aivan ilman ongelmia ja hyppykin oli radan parhaita! 7. esteelle lähestyin vähän vinosti, mutta itse hypyssä ei ollut mitään ongelmaa. Ensimmäisen vaiheen viimeiselle esteelle ratsastin reippaasti eteen ja hyppy olikin aika pitkä ja kaukaa, mutta hyvin selvittiin toiseen vaiheeseen.

Toisen vaiheen ensimmäinen hyppy oli sujuva, mutta sen jälkeen ratsastin turhan pitkälle eteenpäin ja sekoitin vähän Namun päätä. Uusinnassa en ottanut mitään hulluja vauhteja, enkä myöskään ratsastanut pahemmin teitä, joten kiersin kiltisti vähän kauempaa 10. esteelle. Hyppy oli kaula ihan vänkyrällä, mutten siltikään saanut tammaa käännettyä sujuvasti 11. esteelle joten tein sitten ihan kunnollisen ympyrän esteen takaa ja näin vältin virhepisteet vaikkei uusintatie onnistunutkaan. Viimeiselle radan esteelle baanattelin jo kaukaa aika reippaasti, mutta viime hetkellä halusinkin ottaa vielä pikkuaskeleen. Hyppy oli taas sen mukainen, mutta ketterä ratsuni hoiti kaikki koipensa esteen yli virheettä kuitenkin. Tuloksena oli nolla virhepistettä, mutta hidas uusinnan aika. Repe ratsasti myöskin puhtaan radan ja huomattavasti paremmalla ajalla tehdessään oikeat uusinnan tiet!

Mun lentskari ♥

Ennen 80cm verryttelyä kävelimme käsihevosalueella Repen kanssa, ja 60cm luokan palkintojenjaon jälkeen (johon emme kumpikaan aikoinemme päässeet) lähdin pikkuhiljaa verryttelemään uudestaan. Esteet näyttivät jostain kumman syystä hirveän isoilta, mutta onneksi se ei Namua haitannut. Verryttelystä tuli taas inhottavan katkonainen, mutta saatiin kuitenkin ihan hyviä hyppyjä aikaiseksi. Viimeinen pysty juuri ennen rataa kylläkin tuli alas, jota siihen väliin ei välttämättä olisi tarvittu. Toisaalta, ehkä hepo hetken aikaa nosteli vähän paremmin jalkojaan.

Rata alkoi taas hyvin tasaisesti helpolla hypyllä ensimmäisen esteen yli. Siihenkin kyllä tuli tosin kolautus, mutta puomi pysyi kannattimissaan. Toisen ja kolmannen esteen linjalla olisi taas vain pitänyt antaa mennä, mutta otin taas sen neljä askelta kuitenkin väliin. Hyppy toiselle esteelle oli hyvä, mutta kolmannelle tultiinkin sitten jo aika pohjaan. Neljäs este, sitä seuraavat kolme askelta ja viidentenä oleva sarja sujuivat hyvin ja helpon tuntuisesti. Kaikki paikat täsmäsivät ja hevonen oli hyvän tuntuinen. Myös kuudes este sujui oikein hyvin. Seitsämännelle lähestyin taas vähän vinosti, mutta yli mentiin helposti. Kahdeksas este mentiin taas kovaa ja korkealta, mutta mitäpä tuosta.

Uusinnan ensimmäinen este tuli alas ajautuessamme ihan liian pohjaan, yllättäen minun halutessani ottaa vielä yhden askeleen. Kymmenes este sujui hyvin ja 11. esteelle kiersin naurettavan pitkän tien. Tajusin vasta kotona että olisi kannattanut kiertää toista kautta, mutta ei tullut kisoissa mieleenkään. Lisäksi ratsastin ihan liikaa eteen, josta yllättäen vielä toinen puomi mukaan matkaan. Viimeinen este radasta sujui kuitenkin taas hyvin. Siinä missä 60cm radalla kontrolloin Namua ihan liikaa, jätin sen välillä 80cm radalla ihan yksikseen ja yllätin sitten taas oikein kunnolla. Molemmat pudotukset olivat ihan omia mokiani, mutta eivät ne nyt mitään haittaa. Tuloksena oli 8 virhepistettä toisesta vaiheesta (mikäli emme saaneet tievalinnan takia vielä aikavirheitäkin, tuloksia ei ole vieläkään julkaistu joten en ole varma) ja jälleen hidas uusinnan aika. Repe ratsasti toisen puhtaan radan sijoittuen kolmanneksi, onnea vielä kerran!

Kävelin vielä hetken pitkällä ohjalla ja lähdin sitten laittelemaan Namua pois. Äiti oli vielä kuvaamassa palkintojenjakoa, mutta hyvin sain tamman yksinkin riisuttua satulasta ja suojista. Kuljetusvarusteet puettiin äitini kanssa yhdessä päälle, ja lastauksessa Repe pääsi vähän auttamaan. Eipä tuo apu välttämättä olisi tarpeellista ollut kuitenkaan, sillä hetken miettimisen jälkeen Namu suorastaan hyppäsi sisälle koppiin :D

Kotimatkakin sujui rauhassa, ja voi sitä Hensun onnea kun päästiin kotiin. Päivän tulokset olivat hyvin odotetunlaiset, sillä emmehän me olleet hypänneet kuin muutaman hassun kerran ennen näitä kisoja. Edes mukaan tulleet puomit eivät harmita yhtään, sillä Namun käytös oli kyllä niin mega super hienoa! Ja sitä paitsi, minähän siellä satulassa mokailin, ei niinkään hevonen. Kyllä siitä vielä hevonen kuoriutuu.

linkki

Ps. Torstaina olemme menossa Terhin tallille Somerolle tallikisoihin hyppäämään, joten kisafiiliksiä pian tulossa lisää! Monen mutkan jälkeen Jeminakin on luultavasti tulossa mukaan kameramiehen (krhm, naisen) roolissa ja hevosenhoitajana, joten jotain videopostaustakin saattaa olla luvassa! :)