#62 Estekisat Terhin tallilla

Heittydy täysii, mitä ikinä teetki,

ja elä nyt missä ikinä meetki!

Helatorstaina (14.5) olimme tosiaan estekisoissa Somerolla Terhin tallilla. Yöllä en oikein saanut nukuttua, koska keskiviikko iltapäivällä nukuin vaikka ja kuinka kauan... Illalla pakkasin myös tavarat mukaan, pesin hevosten jalat ja otin ne sisälle, ettei Namu ainakaan menisi mihinkään lätäköihin pyörimään. Ilma oli niin sateinen, että oli ihan epävarmaa lähdetäänkö ollenkaan seuraavana aamuna.

Aamullakin heräsin normaaliin kouluherätykseen 6.30, vaikka olisin saanut kahdeksaan saakka nukkua. Jep jep. Talliin lähdin kuitenkin vasta silloin kahdeksan jälkeen. Ensitöikseni kannoin tavarat autoon ja sitten harjailin Namun edustuskuntoon. Se oli ihan rauhallisena vapaana pihatossa koko ajan, vasta kuljetussuojat nähdessään sitä alkoi epäilyttämään. Ei niidenkään laitossa sen kummempia ongelmia kuitenkaan ollut. Tai no, Hensu olisi kovin halunnut saada ne omiin jalkoihinsa :D

Aikalailla yhdeksän aikaan lastattiin Namu kyytiin ja se käveli taas aika suoraan kyytiin. Sitten vain lähdettiin ajelemaan kohti Someroa, ja matka sujui ihan rauhallisissa merkeissä loppuun saakka. Olin kyseisellä tallilla ensimmäistä kertaa, joten perille päästyämme kävin ensin vähän tutkimassa paikkoja ja maksamassa osallistumismaksut. 

Sitten otimme Namun ulos, ja tamma käyttäytyi taas kuin kokenutkin kilpahevonen. Vähän se toki hätkyi trailereita ja muita hevosia, mutta ei edes mitään kovin voimakkaita reaktioita saatu aikaiseksi. Laitettiin Namu kuntoon, eli viime silaus shinellä ja sitten kamat niskaan. Sitten otin Namun liinaan käsihevoseksi ja menin käsihevosalueelle seisoskelemaan.

Siellä seisoskeltiinkin sitten toista tuntia, mutta Namu käyttäytyi todella hienosti. Mitä nyt aina välillä vähän kyllästyi seisoskeluun, mutta muutama käyntiympyrä sai sen taas rauhoittumaan. Ja tyyppi oli koko ajan ihan rento!

Lähtiessäni kävelemään 70cm rataa jätin Namun äidille, joka aika pian toikin sitten tamman kentälle. Kentän pohja oli pehmeä ja upottava, siis raskas, mutta onneksi Namu on tottunut :D Lähes jokaiselle esteelle oli lyhyt tiet, minkä tiesin aiheuttavan meille ongelmia. Erikoisesteitä ei ollut kuin pari ja ne olivat ihan simppeleitä, mutta ensimmäinen este oli hyvin maanvärinen, josta muodostin myös ongelmaesteen. Viides este oli kapea, pitkän laukkasuoran jälkeen ja lyhyellä lähestymisellä, joten pidin sitäkin tottakai vaikeana. Kokonaisuudessaan radat olivat paljon vaativammat kuin Forssassa, joten lähdin ratsastamaan ihan harjoittelufiiliksellä.

70cm verryttely oli minun osaltani ehkä vähän turhan lepsu. Namu oli ihan kuuro suustaan ja jouduin pariin otteeseen ottamaan oikein voimalla kiinni  ettei törmätty muihin hevosiin. Tamma oli myös taas aavistuksen pohkeen takana, mutta kyllä sitä vikaa itsessäkin oli kun viimeksi olin ratsastanut silloin Forssassa. Välissä oli vain yksi juoksutus, ja sen jälkeen kaksi vapaapäivää. Olen vain sellainen sokeripalanen, ettei kaatosateessa ratsastus oikein huvita.

Verryttelyhypyt itsessään olivat kuitenkin ihan onnistuineita, mitä nyt ensimmäistä kertaa okserille tultiin niin kaula vänkyrällä että hyppy oli suoraan esteen läpi. Silloin Namu alkoi kuitenkin vähän paremmin kuunnella myös ulkoapuja, ja sain paremmin ratsastettua kaarteen suoralla hevosella. Lähdin radalle kolmantena, joten seisoskeltiin parin startin ajan kentän nurkassa, jossa Namu oli ihan rauhallisena.

Itse rata oli melko tasainen ja sujuva. Ensimmäiselle esteelle ratsastin aika tarkkaan ja siitä sain sujuvan linjan kakkoselle. Kolmannellekin esteelle löytyi hyvä paikka, ja vaikka neljän askeleen linjalla neljännelle esteelle oli vähän kiemurtelua alussa, ei se hyppyihin vaikuttanut mitenkään. Viidennelle esteelle olikin sitten se pitkä tie, jossa Namu pääsi vähän kiihdyttämään ja valumaan pitkäksi, mutta hyppy itsessään löysi ihan hyvän paikan. Siitä taas sujuvasti perusradan viimeiselle esteelle ja puhtaasti toiseen vaiheeseen.

Uusinnan ensimmäiselle esteelle ratsastin vähän pienempää tietä, mutta kuten näkyy ei hevonen ollut alkuunkaan ulkoavuilla. Lähestyminen oli taas ihan kaula vääränä, mutta estekorkeus nyt oli sellainen että Namu pääsee siitä vaikka päällään hyppien yli. Tästä hypystä menin kuitenkin sen verran sekaisin, että unohdin kääntää tien kahdeksannelle esteelle, joten kierrettiin sitten vähän kauempaa kuitenkin ihan sujuvasti ja hyvällä hypyllä. Yhdeksännellä esteellä olin lähdössä askeleen aiemmin hyppyyn, joten oma istunta horjahti pikkaisen, mutta Namu hoiti homman hienosti. Myös sitä seurannut kaarre sujui yllättävän sujuvasti. Kahdessa viimeisessä esteessä ei taas ollut mitään ongelmaa. 

Tällä suorituksella (0/0) aikamme riitti toiseen sijaan. Namu oli ihan järkyttynyt ruusukkeesta, joten se laitettiin rintaremmiin. Ei se kyllä siinäkään pysynyt kuin sekunnin sadasosan :D Kunniakierroksella jollain olisi ollut menohaluja, mutta eihän sitä nyt voinut voittajan yli jyrätä...

80cm verryttely alkoi välittömästi esteiden korotuksen jälkeen. Rataan tuli lisänä sarja, mutta muuten esteet pysyivät aika lailla samoissa asemissa. Arvosteluna oli AM5, joten perusrata oli lyhyt ja sama kuin edellisessä luokassa. Otin Namulla niin pystylle kuin okserillekin pari verkkahyppyä ja sitten vain yritin saada sen reagoimaan käynnissä istuntaan vähän paremmin. Starttasin ensimmäisenä, joten pian lähdinkin jo radalle.

Kaikki ylläolevat ratsastuskuvat © Tinja Mäki

Heti ensimmäiselle esteelle ratsastin itse vähän huolimattomasti, mutta Namu hyppäsi nätisti yli vähän kauempaa. Siitä meinasi tulla vähän kiire toiselle esteelle, kun linjalta oli ajauduttu pois, mutta sekin selvitettiin sitten ihan näppärästi. Sitten oli edessä "kolmoissarja", eli yhden askeleen sarja ja siitä ehkä vähän lyhyt kolme askelta pystylle. Tai sitten Namulla tyyliin okseri, askel, pysty, kaksi askelta, pysty... Ei siinä mitään, esteet menivät ihan sujuvasti yli. Mitä nyt viimeiselle pystylle tuli iso hyppy ja heti laskeutumisesta käännös, ellei sitten aitaa päin huvittanut mennä. Siinä kohtaa ratsastaja menetti tasapainonsa ja oli humpsahtaa käännöksessä alas. Jalustin ei halunnut enää radalla tulla jalkaan, joten mentiin sitten loppurata ilman. No ei siinäkään mitään, tasapainoni kyllä riittää esteisiin ilman toista jalustinta. Se vain, että kun jalustin tuolla pitkällä laukkapätkällä hakkasi Namun kylkeä.. Se meni kovaa. Ja valahti taas vähän pois hallinnasta. Sain sen kuitenkin juuri käännettyä kapealle pystylle, joka vähän jarrutti menoa ja siitä sitten olikin helppo ratsastaa viimeinen este.

Koska toinenkin ratsukko selvitti radan ilman virheitä oli uusinnan vuoro. Siinäkin luonnollisesti lähdin ensimmäisenä, mutta ensin oli ihan hyvä selvittää mikä uusinta on. :D Opettelin sen sitten siinä lennosta ja lähdin ratsastamaan. Esteethän tässä kohtaa olivat nousseet sinne 90cm korkeuteen. Ensimmäinen este ja siitä tiukka tie toiselle sujuivat paremmin kuin osasin odottaa. Unohdin taas kääntää aikaisemmasta välistä, joten kiersin sitten vähän kauempaa kolmannelle esteelle. Sarjalle tultiin vähän hassusti, joten koko tehtävä meni ihan kuin hidastetussa filmissä. Siitäkin kuitenkin selvittiin, ja kaksi viimeistä olivatkin sitten jo helppoja. 

Tästäkin luokasta selvittiin siis puhtaasti läpi ja jopa voittoon saakka. Viiletettiin taas kunniakierros ilman ruusuketta - ja vähän ilman kontrollia :D Palkinnoksi saimme paitsi ruusukkeen myös lipun tämän vuoden Finnderbyyn, harmi vain etten pääse sinne... Sponsorille Biofarm oy:lle piti vielä ottaa kuva lippujen ja ruusukkeiden kanssa, siis Namun painajainen :D Kuvauksestakin juuri selvittiin, vaikka tammaparan sydän hakkasikin miljoonaa.

Laiteltiin Namu rauhassa pois ja yritettiin vähän sitä juottaakin, mutta eihän se mitään suostunut juomaan. Täytyy kyllä ostaa sitä melassia, että saa veden maistumaan reissussakin! Oli kiva nähdä Tinjan lisäksi muutamaa muutakin kaveria, joita ei ole nyt juurikaan tullut nähdyksi. Laitettiin Namu koppiin ja lähdettiin ajamaan kotiin päin.

Olen enemmän kuin tyytyväinen Namun suoritukseen, etenkin kun vertaa Forssan sähläykseen. Ja kuten sanottu, olihan täällä paljon vaativammat olosuhteet ja radat. Itsekin ratsastin nyt paljon paremmin, vaikka edelleen vähän etäisyyksissä mokailinkin. Hyvällä fiiliksellä voi alkaa katsella taas näitä 80cm ja 90cm luokkia. Ja niin, tunneillekin olisi kiva päästä taas!

Kotona purettiin ensin hevonen autosta. Hensu oli taas innokkaana odottelemassa aidalla, mutta menetti mielenkiintonsa heti Namua vilkaistuaan. Ihme poni! :D Laitoin Namulle linimentit jalkoihin ja sitten päästin hevoset laitumelle. Kepeästi Namu ja ponikin sinne taas pinkaisivat. Sitten vielä kannettiin tavarat autosta ulos ja kisapäivä olikin sitten sillä paketissa. Nyt ei ole tiedossa vielä mitään kisoja joihin mentäisiin, mutta eiköhän sellaisia taas jostain ilmaannu. Kvaalit ainakin ovat kasassa 90cm luokkiin, joten sitä estettä ei ole! Myös D-lupa löytyy (tosin hevoselta puuttuu vielä kilpailulupa, maksetaan sitten jos mennään johonkin ), eli aluekisojakin voisi alkaa miettiä. :)

linkki

Heittäydy täysii, siihen mikä on tärkeet,

ja tee sitä missä sulle on järkee! ♥