Kuka olisikaan osannut arvata, että tuollaista pitkää maastoilua seuraavana päivänä kaikkien tekeekin taas jo mieli mennä ilman satulaa hippaa. Niin kuitenkin pääsi käymään, mutta hillitsimme itseämme sen verran että menimme ensin kaikki askellajit läpi ihan kouluratsastusajatuksella. Ponit olivatkin tosi hienoja, ja täytyy sanoa että vaikken Namulla kovin innoissani kouluilusta ensin ollutkaan, sai tamma asenteeni muuttumaan nopeasti myönteiseksi.
Vaikka meno ei yhtä hyvältä näytäkkään kuin miltä se selkään tuntui, ei se yhtään haittaa koska tässä kohtaa se fiilis että hevonen on rento merkitsee minulle ihan hirveän paljon. Rebe ainakin siitä on monesti sanonut, että Namun kaltaisen hevosen kanssa pienetkin edistysaskeleet tuntuvat varmasti suurelta. Jokainen voi siis kuvitella, miltä tuntuu kun hevonen vuoden työskentelyn jälkeen hyväksyy ohjastuntuman ja pysyy rentona. Hienolta!
"Joo kyl mä osaisin jos sä et kokoaikaa sähläis siel selässä"
Leikitkin sujuivat hyvin, ja lopussa Namu malttoi vielä jopa rauhoittua menemään hetken rauhallisemmin. Ratsastuksesta jäi hirmupositiivinen fiilis päälle, voi kun menisi useammin edes noin hyvin!
Ja namu vai ei oo vuodessa yhtään eteenpäin? Hyvä vitsi Emilia. Upeen näköstä!
VastaaPoistaNo ei se oikeen ole... :D Mutta kiitosta kumminkin :P
Poista