#155 Never say never

Keskiviikkona (26.8) kävin illalla pikaisesti Namulla maastossa. Tosin jo ihan pelkästään lähtöä viivästytti se, että Taavi vaihteeksi väärällä puolella aitoja syömässä. Tosin tällä kertaa se meni sinne ihan vain ollakseen tyhmä, koska syömisestä ei saanut nauttia kun olin heti Namulla paimentamassa sitä takaisin. Raukka. Maastossa minulla oli mukana metrin kouluraippa, koska yllättäen aiheena oli avotaivutukset. Jos pohkeeseen reagoiminen olikin nihkeää, niin raipalla perä suorastaan lensi sivulle. Tämä onnistui ihan ok jopa ravissa ja laukassa.

Puolessa välissä lenkkiä kokeilin vaihtaa joka kurvissa laukkaa, ja suureksi yllätyksekseni vaihdot tulivatkin joka kerta. Kierrokset tosin lisääntyivät joka kerta. Niimpä aloin ottamaan paikaltaan laukka-askelta ja siitä heti takaisin käyntiin. Tämä sujui yllättävän hyvin, ja kun Namu itse vähän jatkojalosti ideaa pystyyn hyppäämiseen ei se haitannut yhtään. Opetin sitten jollain tasolla hevoselle keulimisen, vaikka se yksi niistä Ei ikinä! -asioista olikin...