#148 Ainakin söpö

Keskiviikkona (19.8) Jeminan piti tulla ratsastamaan, ja olin suunnitellut hänelle vähän estetuntiakin Taavilla. Kun se sitten peruuntui sairastumisen myötä päätin kokeilla itse, saako ponin kapuamaan vielä jonkun puomikasan yli. Verkassa poninen oli ihan kiva ja laukkakin sujui eteen - kunnes otti ohjat kunnolla tuntumalle. Tuolla ponilla on kyllä työn ja tuskan takana saada laukka sujumaan ja pitää tuntuma suuhun. Esteet olivat aluksi pieniä ja ne näyttivät ihan helpoilta niiden Namun esteiden jälkeen... Osa esteistä pysyi täysin paikallaan ja muutama muutti vähän paikkaansa. Sarjakin radalta katosi, mutta aika helpolla pääsin kuitenkin esteiden rakentamisen osalta.

Ekat hypyt verkkaristikolle oli Taaviksi aika liioiteltuja, mutta lähinnä kuski yritti muistella miten ponia ratsastetaan esteillä.. Pääosin hypyt onnistuivat ihan hyvin ja tällä korkeudella ei edes hirvittänyt yhtään. Laukkaan en oikein saanut poweria haluamallani tavalla joten radan käännöksistä se tiukin (jossa poni vielä oikaisi 90% radoista) meinasi olla jo vähän liikaa sille laukalle. Linjat sujuivat pääsääntöisesti todella kivasti, askelmäärät heittivät aina askeleen johonkin päin mutta oikeastaan jokainen hyppy lähti suurin piirtein siitä mistä oli tarkoituskin. Taavi vain oli lopettanut pikkuaskelten ottamisen paikan jäädessä kauas, joten välillä yritin sitä nyppiä mielummin taakse kuin ratsastaa eteen. Kun David siitä huolimatta hyppäsikin kaukaa olin hypyssä vähän jäljessä.. :D

Ihan hyvin menneen radan jälkeen tein tahallani pari lyhyempää tietä esteiden välillä ja sen jälkeen laukka olikin taas pidemmillä reiteillä paremmin menossa mukana. Itse käännöksissä kyllä oli parantamisen varaa, mutta ihan hyvin näin treenaamatta.. Sitten minuun iskikin pieni hulluus ja esteet nousivat.. Ensimmäinen este sai pituutta, toisesta okserista (joka olikin yllättävän vaikea) tuli niin korkeampi kuin pidempi. Kolmas okseri sai pituutta ja neljäs korkeutta. Viides pysyi samanlaisena, se kun oli vaikea jo tuollaisena.. Myös muuri nousi kolmen paalin korkuiseksi, ja se oli este jota itse jännitin.

Tuolle sinivalkoiselle okserille tuli tosiaan ihan hassuilla himmailuilla vaikeita hyppyjä pysyä mukana, mutta kyllä siitä vain aina tsempattiin. Yllättäen Taavi ei ensimmäiseksi ollutkaan kieltämässä vaikean paikan tullen, vaan yritti ylittää esteen! Niissä heinäpaaleissa sen sijaan ei ollut mitään ongelmaa, joten sitten vain rataa suurempana. Hullu kuin hullu. Yhden sujuneen radan jälkeen sitten enää pari hyppyä ja loppuverkat. Ei Taavillakaan hypyt mitenkään täydellisesti mennyt, niin paljon parempi mieli jäi kun Namulla hyppäämisestä. Ja sitä paitsi Taavi on ainakin söpö ihanine korvineen joihin voi keskittyä koko ratsastuksen!

Hensu sai taas uudestaan ratsastuksen aloittamisesta haaveilevan selkäänsä ja minä pyörin siinä mukana Namulla ilman satulaa. Tamma oli muuten ihan kiva, vaikken siihen paljoa keskittynytkään. Pari pikku pukkia se taisi laukoissa heittää, mutta siihen sitten temput loppuivatkin.

linkki