#142 Kivaa!

Torstai (13.8) otin pitkästä aikaa aiheeksi hypätä Namulla sellaisia ihan esteen kokoisia kammotuksia. Koulun jälkeen jäin heti tunnin aikataulustani jälkeen kun esteet piti siirtää tarhasta laitumen puolelle ja siinä samalla kehitellä niistä vielä sujuva rata. Lopulta sellaisen sainkin aikaiseksi hetken pohdintojen jälkeen. 

Ensimmäinen on kauimmainen punavalkoinen pysty ja siitä linjalla keltavalkoinen tynnyripysty. Kolmantena heinäpaalimuuri ja siitä kaarevalla linjalla toinen punavalkoinen, ilmavampi pysty. Siitä melko tiukalla kaarteella vielä yhden askeleen sarjalle.

Näyttääpä ne isoilta! Etualalla oleva okseri ehkä 70-80cm, punavalkoiset pystyt siinä 90cm paikkeilla jos oikein muistan noiden purkkien korkeudet.

Mustapunainen pysty peräti metrin, kaksi muuta myös sen 90cm (tosin tuo heinäpaali kyllä näyttää pienemmältä, vaikka senkin kyllä pitäisi tuon verran olla).

Namu ei ollut mitenkään hirveän hyvä ratsastaa ja esteraippa mukana olisi voinut olla ihan hyvä juttu. Vaikka hevonen kovasti olikin koko ajan menossa oli se silti pohkeen takana, enkä saanut sitä reagoimaan ollenkaan niin nopeasti kuin olisin halunnut. Sen enempää eivät kyllä pidätteetkään menneet läpi ja jouduin ottamaan useamman kerran todella rumastikin suusta kun mitään ei vain mennyt perille. Harmi, että kamera sanoi itsensä irti verkkahyppyjen aikana, eikä mitään tallentunut videolla, koska se jos joku oli vähintään mielenkiintoista. Verkkaesteenä oli siis tuo keltavalkoinen este laskettuna ristikoksi. Namu katsoi sitä jo kaukaa, himmaili ja lopuksi loikkasi aika hypyllä yli. Ja seuraavalla kerralla sama homma. Siinä kohtaa tuli jo kyllä mietittyä mihin oikein olin ryhtymässä, kun hevonen hyppäsi jo pienen ristikonkin kuin ei ikinä sellaista olisi nähnytkään.

Isommilla esteillä hypyt kuitenkin paranivat sarjaa lukuun ottamatta. Tuntui kuin Namu olisi mennyt todella hitaasti tai että olisin koonnut sen ihan pakettiin, mutta ei se nyt ihan siltä näytäkään.. Ensimmäisellä yrityksellä muurille ratsastin itse huolimattomasti, vaikka este rakenteeltaan edestauttoikin hevosen ajautumista ohi. Ja niinhän tamma meinasikin tehdä, mutta kerrankin osasin reagoida ja sain sen palautettua heti esteen eteen. Siitä vain ratsastaja hereille ja uudella yrityksellä esteen yli. 

Sarjalle tuli hassuja hyppyjä. Namu katsoi sitä itsekin ja kerran tuli ensimmäiselle todella juureen. Viisas vaihtoehto olisi ollut ratsastaa voimakkaasti eteen, mutta mitä tekee Emilia? Emilia ottaa kunnolla kiinni ja yrittää mahduttaa kaksi askelta yhden väliin.. Myös hyviäkin hyppyjä kyllä tuli, mutta este alkaa olla jo sen kokoinen etten itse enää pysty hyppäämään sitä luottaen kevyeeseen istuntaani, vaan minun pitää taas alkaa miettiä asentoani uudelleen, kun noilla pienemmillä se tulee helposti ja automaattisesti. Siltikin meno näyttää videolla ihan hyvältä?!

linkki

Tuhlasin tosiaan Namulla hyppäämiseen niin paljon aikaa, etten olisi enää kahta hevosta mitenkään ehtinyt ratsastaa. Niinpä nappasin molemmat ponit hoidettavaksi ja laitoin niille vain suojat jalkoihin. Sitten otin ne tarhaan irtojuoksutettaviksi. Taavi tiesi heti mistä oli kyse ja toimi oikein näppärästi, ja tietysti Hensu kipitti siinä perässä kivasti. Kuvaaminen ei vain samalla ole mitään ihan helppoa.

Katseltiin Hensun askellajeja yhdessä äitini kanssa ja molemmat kiinnitimme huomiota erityisesti etuosan jäykkyyteen. Ei mitään ontumiseen päinkään, mutta selkeästi epäpuhtautta tai pikemminkin sitä jäykkyyttä liikkeessä. Vanhalla ponilla tuo mikään ihme ei ole, mutta koska ennen Hensu ei noin ole liikkunut vaan lähinnä se takapää on ollut todella jäykkä päätin laittaa Hensun kevyemmälle kuurille hetkiseksi ainakin.

Millä ihmeellä saan massaa ponin etuosaan? Muuten alkaa näyttää jo aika kivalta!

"Miksei mua huolita koskaan mukaan mihinkään kivaan?" :(

Kummallakin oli perä aika kevyenä laukoissa, eli kivaa oli! Hensu tosin ei pukitellut kuin Taavia päin.. :D

Ohjus.. :D Harvoin sitä näkee Taavia ihan noin vauhdikkaana!

Jänis.. :D

linkki

Söpöläiset ♥