#141 Puskaratsastaja

Keskiviikkona (12.8) alkoikin sitten se kauan odotettu koulu. Valitettavasti. Lyhyesti sanon tässä vaiheessa muutaman sanasen, joka kenties auttaa ymmärtämään vähän sitä, kuinka kiire minulla oikeasti on kun tulen kotiin. Etenkin kun nykyään Jemina varsin harvoin pääsee avukseni. Herätys on yleensä siinä 5.30, eli nukuttua ei ole tullut kuin maksimissaan 6 tuntia. Koulusta kotona olen noin 16.30, jonka jälkeen puoli tuntia menee helposti syömiseen ja vaatteiden vaihtamiseen. Viideltä pyrin pääsemään talliin, käytännössä yleensä siellä olen puoli kuusi. Kolmen hevosen ratsastukseen menee yksin se kolme tuntia, ja hoitoihin helposti vielä melkein toinen samanlainen. Minä kun viihdyn hevosten kanssa muutenkin kuin ratsastuksen merkeissä. Tässä kohtaa kello on siis 10-11, ja siitä sitten vielä suihkuun. Nukkumaan pitäisi päästä 11.30, mutta se ei taas käytännössä ole mahdollista. Kivaa asua täällä maalla kolmen hevosen kanssa, eikö?!

Tuona päivänä ratsastukseen oli loman jäljiltä paljon energiaa, joten koulupäivän jälkeen suunta olikin ensimmäiseksi Namun kanssa metsään tarpomaan. Hetken pohdittuani laitoin kuitenkin satulan, koska tuo hevonen on aikamoinen jyrä vaikeakulkuisellakin pohjalla. Alku- ja loppukäynnit mentiin kuitenkin helpolla pohjalla, eli tiellä. Suurimmaksi osaksi mentiin tällä kertaa polkuja pitkin, koska hevosella en tällaista treeniä paljoa olekaan tehnyt. Namu oli kuitenkin ihan tyytyväinen noin 40 minuutin kävelyyn, ja malttoi jopa mennä ihan rauhassa. Lopuksi tamma alkoi jo itsekin vähän katsoa mihin astui.

Taavilla ratsastin seuraavaksi. Sillä ohjelmassa oli ensin, tietysti ilman satulaa, kouluharjoituksia. Poni oli nopeasti ihan mielettömän mukava ratsastaa ja päivän teemaksi muotoutuikin sitten kokoamiset. Käynnissä ja etenkin ravissa oli helppo keskittyä pitämään poni pohkeen edessä, vaikka liike muuttuikin. Ei ollut ihan helppoa, mutta onnistui. Laukassakin tein samaa ratsastaen taas välillä reippaasti eteen. Laukankin sai halutessaan kyllä niin pieneen pakettiin, että sai taas ihan yllättyä siitä mitä kaikkea tuo vanha poni taitaakaan jos vain osaa pyytää. Poni tarjosi muutaman kerran vastalaukan sijaan laukanvaihtoa, joten yritin sitten tehdä muutaman ihan tarkoituksella. Ne eivät kuitenkaan enää ihan automaattisesti tulleetkaan.

Siirryin laitumen puolelle vastalaukkailemaan ja ratsastamaan niitä laukanvaihtoja, koska siellä on enemmän tilaa ja koko ajan ei tarvitse olla kääntämässä. Nyt molemmat sujuivatkin jo paljon paremmin. Hetken mielijohteeta kokeilin saisinko Taavin hyppäämään samalla tavalla nokkosten yli kuin Namun saa. Ja saihan sen. Kun poni vain keksi mitä haettiin pystyin ratsastamaan ihan ratojakin ja poni hyppi oikein iloisesti. Kapealla ja korkealla puskalla tuli ongelmia ohimenosta, mikä johtui kyllä ihan syystäkin. Puskalla kun oli korkeutta varmaan 100-110cm. Hups! Siitäkin poni hyppäsi kuitenkin pari kertaa, vähän läpi eli ehkä jostain 80-90cm korkeudelta, mutta kuitenkin.

Hensulla kävin taas koulumaastossa. Päivän teemana olivat pohkeenväistöt ja avotaivutukset, joita tehtiin käynnissä ja ravissa. Poni oli taas aivan mielettömän kiva ratsastaa, sopivasti kuulolla kuitenkin myös maisemista nauttien. ;) Laukassa annoin ratsun ensin ihan vain mennä kovaa yhden pätkän, ja sen jälkeen otin vasempaan laukkaan avoa. Se sujuikin ihan mielettömän hyvin ja laukka parani huimasti kun takajalat tulivat paremmin alle. Oikean, eli vaikeamman laukan, kanssa ei niin hienosti mennyt, sillä en oikein saanut koko hevosta kontrolliin.