#138 Ylitin itseni!

Samaisena 5.8 päivänä rohkaistuin jälleen Namun selkään ilman satulaa - ja tällä kertaa suunta oli esteille! Tosiaan niin pienille, että Namu vain nauroi niille.. Verkkasin ensin ihan rauhassa ja ratsastin sitten ensimmäiseen laukkalähestymiseen. "Hypyn" jälkeen fiilis oli tosi kummastunut: "En pudonnut?" "Eihän se edes ollu vaikeaa!"

Pystyin kuin pystyinkin keikkumaan kyydissä koko ratsastuksen ajan, vaikka hulluuttani keskimmäistä pystyä vähän nostinkin. Sehän oli sitten jo peräti 50cm korkea! Esteratsastaja, heh! :'D Hyppääminen oli oikeastaan jopa ihan kivaa, ja olen tosi iloinen että uskalsin lähteä kokeilemaan onneani! :)

Ei mennyt ihan putkeen tämä..

Tuo kuva on hurjempi kuin itse tilanne. En siis todellakaan pudonnut selästä - siellä kun oli helppo pysyä - vaan olin pudotuksen jälkeen kömpimässä sinne takaisin. Namua ei juuri huvittanut paikallaan pönöttää sitä hetkeä, joteb suutahdin sille vähän. Reagtio oli sitten vähän odotettua voimakkaampi, etten sanoisi.. Ja ei kyllä edesauttanut paikallaan pysymistä yhtään, kiihdytti hevosta vain. Ei olisi ollut kiva olla tuolla selässä. 

Sitten ajattelin kirjoittaa vielä ihan muutaman sanasen rohkeudesta ja itsensä ylittämisestä. Esimerkiksi tämän kerran ratsastustilanteeseen päätyminen oli kyllä monen asian summa. Ensinnäkin olen aika yllytyshullu, ja vaikka olinkin tyrmännyt Jeminan ehdotuksen muutamaa päivää aikaisemmin, oli minulla silti siitä jäänyt sellainen fiilis että pitäisi kuitenkin! Lisäksi haen jännitystä elämääni, joten toki tällaiset haasteet houkuttavat.

Tiesin myös, että paras hetki uskalluksen ja itseluottamuksen suhteen oli tuossa, kun ei paljon muuta kuin ilman satulaa oltukaan menty. Ei tuntunut niin mahdottomalta koko ajatus. En siis kannusta tekemään mitään tyhmää, mutta ehdottomasti suosittelen kokeilemaan uusia juttuja ja ylittämään itsensä aina silloin tällöin! :)

linkki